Electronic Frontier Finland – Effi on kansalaisjärjestö joka on perustettu puolustamaan kansalaisten sähköisiä oikeuksia, lähellä sydäntä ovat etenkin tekijänoikeuteen liittyvät kysymykset. Kannanotot ja keskustelut ajankohtaisista oikeustapauksista ovat siksi luontainen osa toimintaamme. Seuraavassa muutama huomio Pirate Cineman juuri nyt ajankohtaisesta oikeustapauksesta, joita esitin Pirate Cineman järjestämässä lehdistötilaisuudessa 14.4.2008.
Effi on hyvin kriittinen nykyiseen tekijänoikeuslainsäädäntöön, mutta keinovalikoimaan työssä lainmuutoksen aikaansaamiseksi ei kuulu laittomiin tekoihin ryhtyminen tai siihen yllyttäminen; tämä on toimintaperiaate josta emme tingi. Avoimen ja kansanvaltaisen yhteiskunnan tunnusmerkkeihin kuuluu toki tietty suvaitsevaisuus kansalaistottelemattomuuden edessä. Onko tässä tapauksessa ylitetty sallittuja rajoja jää arvioitavaksi kun oikeus on ottanut kantaa rikkomuksen tai rikoksen olemassaoloon ja teon vakavuuteen.
Katsoisin että perimmäinen syy tapahtumien taustalla on epäonnistunut lainsäädäntö. Kun lainsäädännön ja kansalaisten oikeustajun välille syntyy kuilu, silloin konflikteista ja käräjöinniltä ei voi välttyä. Oikeusvaltion kannalta tilanne on onneton, sillä yksilön ja ihmisjoukon perusteltu piittaamattomuus epäoikeudenmukaiseksi katsotusta lainsäädännöstä saattaa johtaa lainsäädännön yleiseen väheksyntään tai peräti halveksuntaan. Tekijänoikeuslainsäädännön epäonnistumisessa on myös nähtävissä sukupolvien välistä kuilua. Ei ole laillisuusperiaatteelle rakentuvan yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta kovin otollista, että nimenomaan kansakunnan nuorten joukossa elää voimakkaimmin käsitys lainsäädännön epäoikeudenmukaisuudesta.
Siksi haluankin tässä yhteydessä vedota lainsäätäjiin, että hallitusohjelmassakin oleva tekijänoikeuslainsäädännön uudistaminen tällä kertaa ei sallittaisi tapahtua vain musiikkiteollisuuden, heidän lobbareiden ja tekijänoikeuksien haltijoiden ehdoilla, vaan tulisi myös kuunnella kuluttajia, nuorisoa ja uuden teknologian käyttöönoton edelläkävijöitä. Hyvän lainsäädännön aikaansaamiseksi ei myöskään olisi lopputuloksen kannalta haitaksi avata kuulevat korvat Effin tapaiselle asiantuntijaorganisaatiolle. Näin ei tehty Lex Karpelan yhteydessä kuten ei myöskään nettisensuurin osalta, eikä sähköisen äänestämisenkään tiimoilta, ja täysin vailla vahingoniloa voimme kuitenkin tänään muistuttaa – mitä me sanoimmekaan.
Suurinta peikkoa tässä draamassa esittää esillä olevan oikeuskäsittelyn asianomistaja, Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry, eli TTVK. Kyseessä on tekijänoikeusjärjestöjen yhteenliittymä, jonka vaikutusvalta lainsäädäntötyöhömme on jo paisunut ylitse sen minkä Suomen kansanvalta kestää. TTVK:n omat miehet istuvat ministeriössä valmistelemassa uutta lakia, asiantuntijaelimenä toimiva opetusministeriön nimittämä tekijänoikeustoimikunta on täysin näiden tahojen käsissä, valtaosa ulkopuolisista asiantuntijalausunnoista lainsäädäntötyön aikana tulevat näiltä tahoilta. Kun vielä lisäksi lobbaukseen on valtavat resurssit, aina kansanedustajien syöttämistä ja juottamista myöten, syntyy lainsäädäntö joka ei kuuntele kuluttajaa ja tavallista ihmistä.
Erityisen huolestuttavana on pidettävä TTVK:n saumaton yhteistoiminta myös vallan kolmijaossa toimeenpanevaa valtaa käyttävien yhteiskuntaelinten kanssa. Tuntuu siltä että poliisi osittain jo on asettunut, ja yhä enemmän halutaan asettaa, asemaan TTVK:n pidennettynä kätenä. Jotkut kutsuvat TTVK:ta ja sen taustajärjestöjä tekijänoikeusmafiaksi, jolloin poliisin tehtäväksi on katsottu ryhtyminen tekijänoikeusmafian aseelliseksi siiveksi.
Tekijänoikeudet ovat tärkeä asia, mutta ei tämän ilmiön edessä saa menettää suuruusluokkatajunsa. Kun nyt esillä olevassa tapauksessa kenties on syyllistytty tekijänoikeusrikkomukseen josta syylliseksi todettu selviää päiväsakkotuomiolla, ja kun kyseisen rikkomuksen aineellinen vahinko tai sen perusteella laskettu hyvitys tekijänoikeudenhaltijalle on varsin vähäpätöinen – siihen nähden poliisin toimenpiteet tuntuvat varsin ylimitoitetuilta. Kolmet kotietsinnät, kolme aseistettua poliisipartiota liikkeelle, taka-ajon kautta kiinniotettu ja ratsattu auto, kiinniotetut käsirautoihin, epäilylle kahden vuorokauden pidätys, tuhansien eurojen arvoisten tietokonelaitteiden takavarikointi ja uhkaus laitteiden menettämisestä ja hävittämisestä – missä on kohtuus? Elääkö poliisi todellakin resurssipulassa, vai onko kyseessä vain perin heikosti hoidetusta resurssiallokoinnista? Tätä kysymystä moni kansalainen asettaa tänä päivänä.
Onneksi Suomen tuomiolaitoksessa on läpi vuosisatojen kunnioitettu vanhaa tuomarinohjetta – mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan. Toivotan syytetyille oikeudenmukaista tuomiota, joka heijastaa tätä tuomarinohjetta vaikka tekijänoikeudesta onkin kyse.
Mikael Storsjö
Pirate Cinemasta tarinoita muualla:
[link|http://valtamedia.net/index.php?option=com_content&task=view&id=108&Itemid=31|Valtamedia.net ]
[link|http://www.kasvi.org/index.php?3233|Jyrki Kasvin blogi ]
[link|http://www.piraattiliitto.org/uutiset/2008/04/pirate-cinema-naytokset-oikeuteen-piraattien-lehdistotilaisuus-maanantaina|Piraattiliitto ]