[tekstikopio skannatusta tuomiosta, tarkastamaton] [Lisätietoja: http://www.effi.org/blog/2007-03-05-Tapani-Tarvainen.html ] [Helsingin hovioikeus vahvisti alla olevan käräjäoikeuden vapauttavan tuomion 10.12.2008 antamassaan tuomiossa, ks. http://www.effi.org/hovioikeus-2008-12-10.html ] [Hovioikeuden tuomio ja siten myös alla lainattu käräjäoikeuden tuomio tulivat lainvoimaisiksi sen jälkeen, kun syyttäjä ei ollut pyytänyt korkeimmalta oikeudelta valituslupaa määräaikaan 9.2.2009 mennessä.] [***************************************************************************] HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 07/1084 4/10 Os. Asiano: Käräjätuomari Timo Jääskeläinen 31.1.2007 R 06/10484 Lautamiehet Sirpa Laine Petri Parrukoski Hannele Ruohola Syyttäjä Kihlakunnansyyttäjä Ari Silvennoinen Vastaajat ELECTRONIC FRONTIER FINLAND RY EFFI A B C D E F G H I J Asia Rahankeräysrikos Vireille 17.11.2006 SELOSTUS ASIASTA Syyttäjän rangaistusvaatimus 1. RAHANKERÄYSRIKOS (6070/R/0128353/05) Rahankeräyslaki 1 § 3 § 1 momentti ja 12 § (590/80) 1.1.2002 - 12.7.2005 HELSINKI A, B, C, D, E, F, G, H, I ja J ovat Electronic Frontier Finland ry:n hallituksen jäseninä, C, G ja H vuoden 2002 tammi-helmikuusta alkaen, I vuoden 2004 tammi-helmikuusta alkaen, D vuoden 2004 toukokuun lopusta alkaen ja A, B, E, F ja J vuoden 2005 tammi-helmikuusta alkaen, toimeenpanneet rahankeräyksen ilman rahankeräyslupaa. Electronic Frontier Finland ry:n kaikille avoimilla internetsivuilla on yleisöön vetoamalla kerätty vastikkeetta rahaa yhdistykselle sen toiminnan tukemiseksi. Yhdistyksen internetsivuilla kohdassa "Lahjoitukset" on kerrottu, että yhdistys voi sääntöjensä mukaan ottaa vastaan lahjoituksia toimintansa tukemiseksi, ja annettu ohjeet lahjoitusten antamista varten sekä tilinumero ja osoite, jolle tilisiirrot ja paypal-maksut voi suorittaa. Internetsivuilla on lisäksi kerrottu, että liityttäessä yhdistyksen jäseneksi voi myös tukea yhdistyksen toimintaa lahjoituksin. Luvattomalla rahankeräyksellä on kerätty rahaa 4.300 euroa. Syyttäjän muut vaatimukset Electronic Frontier Finland ry on tuomittava menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 4.300 euroa. Vastaajien lausuma A, C, D, E, F, G, H, I, J Vastaajat ovat kiistäneet sekä syytteen teonkuvauksen että rikosnimikeen sillä perusteella, että rahankeräysrikoksen tunnusmerkistö ei täyttynyt. Rahankeräyslain 12 §:n mukainen rahankeräysrikoksen tunnusmerkistö edellytti rahan keräämistä yleisöön vetoamalla ja vastikkeettomasti. Vastaajien käsityksen mukaan yleisöön vetoamisen tuli olla aktiivista toimintaa. Viranomaiskäytännössä yleisöön vetoamista ei ollut pidetty sitä, että ainoastaan kerrottiin lahjoitusten vastaanottamisen olevan mahdollista yhdistyksen sääntöjen perusteella ja ilmoitettiin tilinumero. Vastaajat ovat todenneet, etteivät viranomaiset ole koskaan aikaisemmin puuttuneet edellä mainittuun toimintaan. Effi ry ei ollut aktiivisesti vedonnut yleisöön tai pyytänyt lahjoituksia, vaan oli ainoastaan internetsivuillaan ilmoittanut mahdollisuudesta yhdistyksen sääntöjen mukaisesti ottaa vastaan lahjoituksia. Yhdistyksen lahjoituksia koskeva internetsivu oli vastaajien mukaan lisäksi sillä tavalla rakennettu, että yhdistyksen internetsivulla vierailevan henkilön täytyi sinne hakeutua itse omasta valinnastaan etusivulla olevan linkin kautta. Lisäksi henkilön tuli ottaa sähköpostitse yhteyttä yhdistykseen saadakseen viitenumeron, jolla lahjoitus maksetaan. Lahjoituksen antaminen edellytti siis lahjoittajalta aktiivisia toimia, eikä tätä toimintaa siksi voida pitää yleisöön vetoamisena yhdistyksen puolelta. Vastaajien mielestä lahjoitukset eivät olleet vastikkeettomia siten kun rahankeräyslaissa tarkoitetaan. Yhdistyksen internetsivuilla on satoja tai tuhansia sivuja hyödyllistä, lähinnä tekniikkaan ja tekijänoikeuksiin liittyvää tietoa, tietopankkeja sekä uutisia. Nämä olivat yhdistyksen internetsivuilla sivujen käyttäjien vapaasti hyödynnettävissä. Tehdyt lahjoitukset voitiin katsoa tiedon hyödyntämisen perusteella tehdyiksi vapaaehtoisiksi vastasuorituksiksi. Uuden rahankeräyslain esitöiden mukaan toisen toimittaman tiedon tai uutisoinnin hyödyntämisen perusteella tehty vapaaehtoinen suoritus ei ollut rahankeräystä. Voitiin näin ollen katsoa, että lahjoitukset eivät olleet tunnusmerkistössä tarkoitetulla tavalla vastikkeettomia. Edellä mainituista syistä syyte tuli kaikkien vastaajien osalta hylätä. Rahankeräyksen määritelmä ei tässä tapauksessa täyttynyt, eikä lupaa siis tarvittu. Toissijaisesti vastaajat ovat katsoneet, että vaikka tuomioistuin päätyisi ratkaisussaan siihen, että nyt syytteessä kerrottu toiminta olisi tarvinnut rahankeräysluvan, ei rahankeräysrikoksen tunnusmerkistö vastaajien osalta kuitenkaan täyttynyt tahallisuuden puuttumisen vuoksi. Vastaajat A, B, D, E ja F eivät edes tienneet kyseisen sivun olemassa olosta. Tästäkin syystä rikosoikeudellinen syyksiluettavuus ei ollut heidän osaltaan mitenkään mahdollista. Rahankeräyslaissa käytetty ilmaisu "yleisöön vetoamalla" oli epäselvä. Mistään oikeuslähteestä ei voitu päätellä, että internetsivuilla oleva ilmoitus lahjoitusten vastaanottamisesta tarvitsisi rahankeräysluvan. Myöskään viranomaiset eivät ole antaneet ohjeistusta asiassa. Lakia on aikaisemmin sovellettu niin, että nyt kyseessä oleva toiminta on katsottu sallituksi. Lahjoitussivusta tietoiset vastaajat eivät ole koskaan mieltäneet tarvitsevansa rahankeräyslupaa kyseiselle toiminnalleen. Tämän osoitti viranomaisten puuttumattomuus toimintaan, vaikka samanlainen lahjoitussivu oli käytössä kymmenillä, jopa sadoilla, muillakin yhdistyksillä. Myöskään muilla yhdistyksillä ei ollut rahankeräyslupaa. Vastaajilla on siis ollut perusteltu syy olettaa, ettei internetsivuilla olevan ilmoituksen informaatio koskien yhdistyksen mahdollisuutta vastaanottaa lahjoituksia ei tarvinnut rahankeräyslupaa. Tällä perusteella vastaajien erehtyminen on ollut rikoslain 4 luvun 2 §:n tarkoittamalla tavalla anteeksi annettavaa ja heidät voitiin joka tapauksessa jättää rangaistukseen tuomitsematta. Lisäksi vastaajat ovat todenneet, ettei yhdistykselle annetuissa lahjoituksissa aloite ollut lähtenyt yhdistyksen internetsivuilla olevasta ilmoituksesta, vaan siitä, että ihmiset olivat tutustuneet yhdistykseen ja sen tavoitteisiin ja tästä syystä halunneet tukea sen toimintaa. 2/3 lahjoittajista oli ollut yhdistyksen jäseniä, jotka olivat tehneet lahjoituksia jäsenmaksunsa maksamisen yhteydessä. Tästä mahdollisuudesta oli mainittu jäsenmaksun tilisiirtolomakkeessa. Muista kuin jäsenien tekemistä lahjoituksista suurin osa on tehty siten, että yksityishenkilöt olivat itse ottaneet yhteyttä yhdistykseen ja tiedustelleet, miten yhdistyksen toimintaa voi tukea. Lahjoitukset olivat tässä mielessä tapahtuneet spontaanisti, eikä niihin siten voitu soveltaa rahankeräyslakia. Tällä seikalla oli välitön yhteys konfiskaatiovaatimukseen. Se saattoi teoriassakin koskea vain internetsivujen perusteella tehtyjä lahjoituksia. A, C, D, E, F, G, H, I ja J ovat vaatineet valtion velvoittamista korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa korkoineen. B B on kiistänyt syytteen samoilla perusteilla kun muut vastaajat. Lisäksi B on todennut, että hänet oli valittu yhdistyksen hallitukseen vuonna 2005, kun taas lahjoitusta koskeva sivu oli laitettu internettiin jo vuonna 2002. Lahjoitussivusta ei ollut tehty hallituksen kokouksessa päätöstä, eikä sivusta ollut koskaan keskusteltu hallituksen kokouksissa B:n läsnäollessa. Edellä mainituista syistä B ei ollut lainkaan tietoinen lahjoitussivun olemassaolosta ennen esitutkinnan aloittamista. Tästä syystä B:ltä joka tapauksessa puuttuu rikoksen vaatima tahallisuus. Yhdistyksen hallituksen jäsenyys ei voi sellaisenaan olla seikka, joka saa aikaan rikosoikeudellisen vastuun kaikista yhdistyksen toimista. Tästä syyte syyte tulisi B:n osalta hylätä. B on vaatinut valtion velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen. Electronic Frontier Finland ry Electronic Frontier Finland ry on kiistänyt konfiskaatiovaatimuksen ja vaatinut sen hylkäämistä, koska rahankeräysrikosta ei ollut tapahtunut. Yhdistys on viitannut muiden vastaajien puolesta esitettyyn. Yhdistys on todennut, että rahankeräyslain tarkoitus oli väärinkäytösten ehkäiseminen. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa ei kuitenkaan ollut kyse väärinkäytöksistä, eikä sellaista ollut syyttäjän toimesta edes väitettykään. Lahjoituksista saadut rahat oli käytetty yhdistyksen sääntöjen mukaiseen toimintaan, eikä kukaan lahjoittajista ollut kokenut, että heitä olisi jotenkin huijattu yhdistyksen taholta, vaan lahjoittajat olivat nimenomaisesti ja omasta tahdostaan halunneet tukea yhdistyksen toimintaa ja sen tavoitteita. Yhdistys on kiistänyt konfiskaatiovaatimuksen myös määrältään. Yhdistys on katsonut, että syyttäjä ja asiassa lausunnon antanut sisäasiainministeriö pyrkivät toiminnallaan puuttumaan ja rajoittamaan yhdistymisvapautta ja sananvapautta. Koska edellä mainitut perusoikeudet on turvattu perustuslaissa, tulisi niitä koskevia rajoituksia tulkita ahtaasti. Rahankeräyslain mukaisen rahankeräyksen määritelmässä oli käytännössä ollut ongelmallista se, milloin kysymyksessä on yleisöön vetoaminen. Tämä ongelma oli huomattu myös lainsäätäjän taholta. Uuden rahankeräyslain säätämisen yhteydessä oli katsottu, että uudessa laissa tulisi selkeämmin määritellä, mitä tarkoitetaan yleisöön vetoamisella ja minkälaisiin tapauksiin lakia ja lupamenettelyä tulisi soveltaa. Koska kysymys oli rikosoikeudellisesta vastuusta ja vastuun perustava säännös oli sisällöltään näin epäselvä, tulisi yleisöön vetoamista tulkita todella ahtaasti. Yhdistyksen käsitys oli se, että myös yhdenvertaisuusperiaate edellytti syytteiden hylkäämistä. Kymmenillä tai jopa sadoilla yhdistyksillä oli samanlainen lahjoituksia koskeva internetsivu. Sisäasianministeriön asiaa koskevaa lausunnon osalta vastaajayhdistys on todennut sen olevan merkityksetön ja asiaan kuulumaton. Siinä ei millään tavoin perusteltu sitä keskeistä seikkaa, mikä oli yhdistyksen toiminnassa rahankeräyslaissa tarkoitettua "yleisöön vetoamista". Electronic Frontier Finland ry on vaatinut valtion velvoittamista korvaamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikulut korkoineen. Syytteen peruminen Syyttäjä on pääkäsittelyssä peruuttanut syytteen muiden vastaajien paitsi G:n, H:n ja I:n osalta. LUETTELO TODISTEISTA Kirjalliset todisteet Syyttäjä 1. valokopio yhdistyksen internetsivusta "lahjoitukset" 2. paypal-maksusivu, jonka lopussa ilmoitus mahdollisuudesta tukea yhdistystä lahjoituksin. 3. sisäasiainministeriön poliisiosaston arpajais- ja asehallinnon lausunto Vastaajat sekä yhdistys 4. lahjoituslista numero 3 5. lista satunnaisotannalla etsityistä internetsivuista, joissa viitataan mahdollisuuteen tehdä lahjoituksia Henkilötodistelu Syyttäjä ja vastaajat sekä yhdistys. 1. vastaaja G:n kuuleminen todistelutarkoituksessa 2. vastaaja H:n kuuleminen todistelutarkoituksessa Vastaajat sekä yhdistys 3. vastaaja I:n kuuleminen todistelutarkoituksessa 4. todistaja K 5. todistaja L KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU Syytteen hylkääminen G:hen, H:on ja I:in kohdistettu syyte hylätään. Syytteen raukeaminen A:han, B:hen, C:hen, D:hen, E:hen, F:ään ja J:hin kohdistettu syyte raukeaa. Menettämisseuraamus Vastaajayhdistykseen kohdistettu vaatimus menettämisseuraamuksesta hylätään. Perustelut Rahankeräyslain (31.7.1980/590) 12 §:ssä on säädetty rahankeräysrikoksen tekomuodot. Yhtenä niistä mainitaan rahankeräyksen toimeenpano ilman rahankeräyslupaa. Lain 1 §:n mukaan rahankeräyksellä tarkoitetaan tässä laissa toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa. Käräjäoikeus toteaa, että viimeksi mainittu säännös on varsin epäselvä rahankeräyksen tekotavan osalta. Siitä ei käy ilmi, mitä tarkoitetaan tässä yhteydessä yleisöön vetoamisella. Kun kysymys on rikosoikeudellisesta vastuusta, säännöstä tulee tulkita suppeasti. Suomenkielessä vetoaminen tarkoittaa muun ohella aktiivista vaikuttamista kohderyhmässä. Tässä tapauksessa vastaajayhdistyksen internetsivuilla on kerrottu, että yhdistys voi sääntöjensä mukaan ottaa vastaan lahjoituksia toimintansa tukemiseksi ja samassa yhteydessä on annettu ohjeet lahjoitusten antamista varten sekä ilmoitettu tilinumero, jolle tilisiirrot voi suorittaa. Internetsivuilla on lisäksi kerrottu, että liityttäessä yhdistyksen jäseneksi voi myös tukea yhdistyksen toimintaa lahjoituksin. Yhdistyksen osuus itse lahjoitustapahtumaan on jäänyt passiiviseksi. Yhdistyksen toimesta on ainoastaan annettu informaatiota siitä, miten varojen lahjoittaminen käytännössä tuli tehdä. On aivan ilmeistä, että tässä tapauksessa varojen lahjoittaminen yhdistykselle on tapahtunut kunkin lahjoittajan spontaanista aloitteesta eikä yhdistyksen julkaisemilla internetsivuilla ole näytetty olleen oleellista vaikutusta lahjoituspäätösten syntymiseen. Edellä lausutuilla perusteilla käräjäoikeus on päätynyt siihen, ettei yhdistyksen toiminta varojen keräämiseksi syytteessä mainittuna ajankohtana ole tapahtunut yleisöön vetoamalla. Tästä seuraa, ettei yhdistyksellä ole ollut velvollisuutta hankkia lupaa syytteessä tarkoitettujen varojen keräämiseen ja näin ollen rahankeräysrikoksen tunnusmerkistä ei ole tässä tapauksesa täyttynyt. Tämän vuoksi syyte on hylättävä G:n, H:n ja I:n osalta. Muiden syytettyjen osalta syyte raukeaa syyttäjän peruutettua syytteen. Vastaajayhdistykseen kohdistettu vaatimus menettämisseuraamuksesta on hylättävä, koska varojen kerääminen ei ole tapahtunut rangaistavaksi säädetyllä teolla. Tuomiolauselma Käräjäoikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla. MUUTOKSENHAKU Julistettiin ja annettiin muutoksenhakuohjaus. TYYTYMÄTTÖMYYDEN ILMOITTAMINEN Syyttäjä on määräajassa ilmoittanut tyytymättömyyttä koko tuomioon. Valituksen määräpäivä on 2.3.2007 Vastavalituksen määräpäivä 16.3.2007 käräjätuomari Timo Jääskeläinen [***************************************************************************] Tuomion liitteenä olevassa tuomiolauselmassa toistetaan A:n, B:n, C:n, D:n, E:n, F:n ja J:n syytteen raukeaminen, G:n, H:n ja I:n syytteen hylkääminen sekä Effiin kohdistuneen menettämisseuraamusvaatimuksen hylkääminen. Tuomiolauselmassa määrätään valtio maksamaan korvauksia oikeudenkäyntikuluista A:lle, C:lle, D:lle, E:lle, F:lle, G:lle, H:lle, I:lle ja J:lle 5.604,60 euroa (sis. ALV 974.60 euroa), B:lle 2.180,75 euroa (sis. ALV 393,25 euroa) sekä Effille 5.325,30 euroa (sis. ALV 960,30 euroa); siis yhteensä 13.110,65 euroa. 28.2.2007 lukien korvauksille on maksettava vuotuista viivästyskorkoa, joka on seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva korkolain mukainen viitekorko. [Valtio ei maksanut kaikkia käräjäoikeuden määräämiä korvauksia ajoissa, koska syyttäjä valitti tuomiosta hovioikeuteen. Hovioikeuden vahvistettua käräjäoikeuden tuomion 10.12.2008 pitää valtion maksaa korvaukset viivästyskorkoineen. Käytetty viivästyskorkoprosentti oli 28.2.-30.6.2007 11% ja 1.7.2007-31.12.2008 11,5%.]