Tämä dokumentti on vanhentunut. Uusi Tekijänoikeus-FAQ: http://www.effi.org/tekijanoikeus/laki/tekijanoikeus-faq.html

Tälle sivulle on pyritty kokoamaan keskitetysti tekijänoikeuslakiehdotuksesta yleisesti esitettyjä kysymyksiä. Lisäämme sivulle materiaalia tarpeen mukaan ja korjaamme mahdollisia virheitä ja epätarkkuuksia. Viimeisen päivityksen ajankohta: 2003-03-05

Tätä kirjoitusta saa levittää vapaasti muuttamattomana, kunhan tämä lupateksti ja alla näkyvä URL säilytetään.

Kirjoituksen WWW-versio:
http://www.effi.org/tekijanoikeus/laki/tekijanoikeus-faq.html

Tekijänoikeus-FAQ

...eli vastauksia useimmin kysyttyihin kysymyksiin 11.10.2002 annetusta hallituksen esityksestä tekijänoikeuslain muuttamisesta (HE 177/2002 vp).

Sisällys

Kuka lakiehdotuksen on valmistellut?

Lakiehdotuksen on valmistellut Opetusministeriön tekijänoikeustoimikunta.

Mihin Suomea velvoittaviin kansainvälisiin sopimuksiin lakiuudistus perustuu?

Lakiehdotus perustuu pääosin WIPO:n tekijänoikeussopimukseen, joka allekirjoitettiin vuonna 1996 ja tuli voimaan 6.3.2002 sekä kiisteltyyn EU:n tekijänoikeusdirektiiviin (2001/29/EY), joka annettiin 22.5.2001.

WIPOn tekijänoikeussopimus on kansainvälinen sopimus, jonka on allekirjoittanut myös Yhdysvallat. EU:n direktiiviä vastaava lainuudistus annettiin Yhdysvalloissa jo vuonna 1998 nimellä Digital Millennium Copyright Act (DMCA). Tämä laki on osoittautunut monessa kohdin ongelmalliseksi. Sen perustella muun muassa salausjärjestelmien tutkijoita ja vapaiden DVD-soitto-ohjelmien tekijöitä on haastettu oikeuteen, sekä hakukone Googlea sensuroitu.

EU:n direktiivi velvoittaa Suomessa vahvemmin, mutta meillä lainsäätäjä tulkitsee, että direktiivin kaikki artiklat on erikseen kirjoitettava kansalliseen tekijänoikeuslakiin. Tämä onkin perusteltua, sillä direktiiviä valmisteltaessa ei ole voitu ottaa huomioon esimerkiksi eri maiden perusoikeusjärjestelmiä, jotka ovat tekijänoikeuksiin nähden ensisijaisia.

Onko tekijänoikeus laajenemassa?

Vanhastaan tekijänoikeus on suojannut taiteellisia teoksia. Tekijänoikeussuojan alue on ollut rajoitettu: vain tietyt erikseen rajatut teot, kuten kopiointi ja levitys, ovat olleet kiellettyjä. Tekijänoikeus on myös ollut ajallisesti rajoitettu.

Sittemmin tekijänoikeuden alle on alettu hyväksyä myös paljon muutakin kuin taidetta: karttoja, teknisiä piirustuksia ja viimeksi tietokoneohjelmia. Kaikenlainen teosten käyttö on nykyään lähtökohtaisesti kiellettyä ja samoin teosten suoja-aikoja on kasvatettu jatkuvasti. Niinpä lakiuudistuksen yhteydessä voidaan alkaa puhua yleisestä informaation suojaamisesta. Tekijänoikeutta on alettu tukea erilaisin säännöksin, joilla ei ole enää suoraa yhteyttä itse tekijänoikeuteen ja sen tarkoitukseen. Internetissä tekijänoikeuslaki rajoittaa informaation vapaata käyttöä ainakin seuraavin keinoin:

Näistä tekniset suojakeinot on tarkoitettu estämään informaation vapaa käyttö. Luvatonta on informaation käyttö, joka on teknisesti suojattu riippumatta siitä, onko informaatio suojattu tekijänoikeudella vai ei. Luvatonta näyttäisi myös olevan ohjelmoida tietokoneohjelmia, jotka pystyvät suojauksen murtamaan. Lakiehdotus kieltää varsin kattavasti, joskin vielä tulkinnanvaraisesti, tälläisten suojakeinojen murtamisen.

Kun käyttäjä ostaa oikeuden käyttää teosta, hän saa tavanmukaisesti lisenssisopimuksen. Internetissä kaikenlainen metatieto ja digitaaliset sertifikaatit voidaan nyttemmin katsoa lisensseiksi. Näitä reunaehtoja teosten käytölle on paljon, joka puolella, ja ne ovat monesti sekä yllättäviä että kohtuuttomia. Tekijänoikeuslakiehdotuksessa on erityinen sähköisen kaupan suojalauseke, joka kieltää kaikenlaisen sopimusehtojen rikkomisen niiden sisällöstä riippumatta.

Onko hallituksen esitys parempi kuin sen perustana oleva tekijänoikeustoimikunnan mietintö?

Hallituksen esitys perustuu keväiseen tekijänoikeustoimikunnan mietintöön. Hallituksen esitys sisältää joitakin parannuksia mietintöön verrattuna, mutta nämä parannukset ovat lähinnä kosmeettisia. Lakiehdotus ei taida sisältää yhtään säännöstä, joka lisäisi teosten käyttäjien oikeuksia verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Lakiehdotus muuttaakin hyvin radikaalisti sitä tasapainoa, mikä on vallinnut yhteiskunnan ja tekijänoikeuden haltijoiden välillä - jälkimmäisen ryhmän eduksi.

Voimassa oleva tekijänoikeuslaki on erittäin monimutkainen ja sekava. Ehdotettu lakiteksti on, jos mahdollista, vieläkin vaikeaselkoisempaa. Lakiteksti on huonosti kirjoitettua: se on erittäin sirpalemaista ja kieli on vaikeaa. Laki säätelee tulevaisuuden tietoyhteiskuntaa - asiaa, jota ei vielä ole edes olemassa. Lain vaikutuksien analysoiminen on siten erittäin hankalaa.

Millaisen suojauksen (kopiosuojatut CD-levyt, DVD-aluekoodit) kiertäminen on kiellettyä?

Tekijänoikeusdirektiivin mukaan "tehokkaita" teknisiä suojakeinoja ei saa kiertää. On jäänyt epäselväksi, ovatko esimerkiksi CD-levyjen kopiosuojaukset ja DVD-levyjen aluekoodit tulkittava "tehokkaiksi". Tekijänoikeusjärjestöt tuntuvat näin ainakin CD-levyistä olettavan. Jos suojauksia ei saa kiertää, tällöin aluekoodittomat DVD-soittimet olisivat kiellettyjä. Samoin kopiosuojattujen CD-levyjen kopiointi esimerkiksi kiintolevylle.

Ehdotetussa lakitekstissä "tehokas tekninen suojaus" määritellään erittäin lyhyesti kiertämiskiellon yhteydessä:

50 a § Teknisen suojauksen kiertämiskielto

Tämän lain mukaan suojatun teoksen suojana olevan tehokkaan teknisen toimenpiteen, jonka tekijä tai joku muu tekijän luvalla teosta yleisön saataviin saattaessaan on teoksen suojaksi asettanut, kiertäminen on kielletty. - -

Hallituksen esityksen perusteluissa sanotaan asia seuraavasti:

Tekninen toimenpide on riittävän tehokas silloin, kun suojaustarkoitus saavutetaan. Tehokkaasta teknisestä toimenpiteestä tulee käytännössä ilmetä selvästi suojaustarkoitus. Tehokasta teknistä toimenpidettä ei yleensä voida myöskään kiertää tai purkaa vahingossa.

Erityisesti CD-levyjen kopiosuojauksista sanotaan näin:

CD-levyjen kopiointisuojaukset voivat olla eri tavoin toteutettuja. Suojauksella voidaan esimerkiksi määritellä sallittujen kopioiden määrä tai kopiointisuojaus voidaan rajoittaa koskemaan vain tietokoneiden yhteydessä tapahtuvaa käyttöä. Kopiointisuojaus saattaa joissain tilanteissa tosiasiassa myös estää levyjen soittamisen sellaisilla soittimilla, jotka eivät tue käytettyä suojausta.

Perusteluissa ei toisin sanoen oteta suoraa kantaa siihen, saako CD-levyjen nykyisin käytössä olevia kopiosuojauksia kiertää. Asiayhteydestä voisi tulkita, että hallituksen esityksessä CD-levyjen suojauksia pidetään esimerkkinä teknisesti tehokkaasta suojauksesta. Nimittäin yllättäen seuraavassa kappaleessa DVD-levyjen aluekoodeja ei tulkita teknisesti tehokkaiksi:

DVD-levyjen aluekoodausta siinä muodossa kuin sitä tänä päivänä käytetään ei voida pitää direktiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna suojakeinona. Aluekoodi suojaa vain välillisesti levitysoikeutta estämällä levyjen katselun toisella alueella. Levyjen levittämistä koodaus ei sen sijaan estä.

Tekijänoikeustoimikunnan mietinnössä, johon hallituksen esitys pitkälti perustuu, DVD-levyjen aluekoodeista sanottiin vielä seuraavasti:

- - Mikäli katsotaan, että DVD-levyjen aluekoodi suojaa tekijän tai muun oikeudenhaltijan levitysoikeutta ja siihen perustuvaa oikeutta markkinoiden jakamiseen, aluekoodin purkaminen katselua tai kuuntelua varten on kiellettyä. Yksityinen katselu tai kuuntelu ei sinänsä kuulu oikeudenhaltijan yksinoikeuksiin, mutta katselua tai kuuntelua varten tehty teknisen suojauksen purku saattaa olla lainvastaista.

Hallituksen esityksen perusteluissa esitetty tulkinta tarkoittaa sitä, että Suomessa saa edelleen katsoa muitakin kuin R2-alueen elokuvia. Tulkinta on kuitenkin valitettavan hatarilla perusteilla ottaen huomioon mitä yllä on sanottu yleisesti tehokkaista teknisistä suojauskeinoista ja CD-levyjen kopiosuojauksista. Perusteet tälle tulkinnalle jäävät lakitekstin ja lakitekstin logiikan perusteella siten hyvin hämäriksi. Tälläinen tulkinta edellyttäisi, että:

  • aluekoodin voi erottaa muusta DVD-levyjen suojauksesta (DVD-levyjen suojaus olisi ilmeisesti kaikilta muilta osiltaan lain suojaama tehokas tekninen suojaus)
  • aluekoodin kiertäminen on erittäin helppoa (sen voi purkaa jopa vahingossa)
  • aluekoodi ei käytännössä saavuta suojaustarkoitustaan (markkinoiden jakamista)
  • yhteisöraukeamisen periaate ei koske aluekoodeja

Jokainen voi itse miettiä, toteutuvatko nämä ehdot. Lain perusteluosa ei sido lakitekstiä tulkitsevaa tuomioistuinta. Epäloogisesti ja huonosti kirjoitettuja perusteluja tuskin edes käytettäisiin tulkinnan apuna.

Teknisen suojauksen saa kiertää yksityistä käyttöä varten - vai saako?

Tekijänoikeustoimikunnan mietinnössä olisi kielletty teknisten suojausten kiertäminen yksityistäkin käyttöä varten. Hallituksen esityksessä tätä kantaa lievennettiin: tehokkaan teknisen suojauksen saisi kiertää yksityistä käyttöä varten (50 a §). Suojauksen kiertämisen kriminalisoiminen olisikin johtanut absurdeihin tilanteisiin: kaupasta ostetun kopiosuojatun musiikkikappaleen kopioiminen kannettavalle MP3- tai Ogg Vorbis -soittimelle olisi ollut rikos, jos se olisi edellyttänyt suojauksen kiertämistä. Lievennykseen lienee motivoinut runsas julkinen kritiikki ja se, että suojauksen kiertämistä yksityistä käyttöä varten ei olisi tietenkään pystytty mitenkään valvomaan.

Suojauksen kiertämiseen pystyvien laitteiden, ohjelmien tai palvelujen levittäminen on ehdotuksen mukaan kuitenkin edelleen rikos, josta maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta (50 b §, RL 49:4). Suojauksen saa siis periaatteessa kiertää yksityistä käyttöä varten, mutta siihen tarvittavia laitteita ei vain saa mistään.

Teoksista ei saa poistaa sähköisiä hallintatietoja (50 d §). Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että teoksia ei saa kopioida käyttäen sellaista formaattia, joka ei tue samoja hallintatietoja, kuin alkuperäinen formaatti. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi musiikin tallentamiseen käytettäviä MP3- ja Ogg Vorbis -formaatteja. Jos teosformaatti sisältää sähköisiä hallintatietoja, ei teosta saisi kopioida yksityistä käyttöä varten MP3-soittimelle - luultavasti. Lakiteksti on näiltäkin osilta sekavasti kirjoitettu: pykälät 50 a (yksityinen kopiointi suojauksen kiertäen on sallittua) ja 50 d (kopiointi siten, että sähköiset hallintatiedot katoavat, ei ole sallittua) ovat yksityisen kopioinnin osalta keskenään ristiriitaisia ja niiden priorisointi on epäselvä.

Yksityinen kopiointi suojauksen kiertäen on sallittu vain "laillisesti hankitusta" teoskappaleesta (50 a §). Perustelujen mukaan teoskappale olisi laillisesti hankittu säännöksessä tarkoitetulla tavalla, kun sen omistusoikeus on siirtynyt ostajalle (sivun 116 viimeinen ja sivun 117 ensimmäinen kappale). Perustelujen tulkinnan mukaan esimerkiksi kirjastosta tai kaverilta lainatusta suojatusta teoskappaleesta ei saisi ottaa kopioita. Netistä ladatusta suojatusta kirjoituksesta ei saisi ilmeisesti tehdä kopioita omaa henkilökohtaista käyttöä varten. Tämä on valtava huononnus teosten käyttäjien oikeuksiin. (Onneksi teoksen tallentaminen omaan pääkoppaan on sentään sallittua - paitsi jos tekninen suojaus senkin estää.)

Tuleeko aluekoodittomista DVD-soittimista laittomia?

Lyhyesti: ei. Hallituksen esityksen perusteluosassa sanotaan, että nykyisin käytössä olevat aluekoodisuojaukset saisi kiertää. Toisin sanoen tällä tietoa aluekoodittomat DVD-soittimet ovat ja pysyvät laillisina ja jokainen saa aluekoodin soittimestaan laillisesti ohittaa. Tämän pitäisi koskea myös niitä pienyrityksiä, jotka modaavat muualta ostettuja soittimia siten, että niillä voi soittaa kaikilta alueilta ostettuja levyjä. Asian pitäisi siis olla hyvin selvä, mutta valitettavasti lakitekstin perusteluosa on tällä hetkellä vielä tulkinnanvarainen ja aluekoodien kiertämisen laillisuudesta liikkuu hyvin kummallista tietoa.

EFFIn tiedossa on, että monet suomalaiset levyjen ja laitteiden vähittäismyyjät sekä laitevalmistajat eivät tiedä aluekoodien laillisuudesta juuri mitään. Erään laitevalmistajan mukaan on laitonta myydä aluekooditon soitin Suomessa. Toisen laitevalmistajan mukaan olisi laitonta poistaa aluekoodirajoitus. Kolmannen laitevalmistajan mukaan myyjä kyllä poistaa rajoituksen heidän soittimestaan, jos asiakas sitä liikkeessä pyytää. Eräs suuri vähittäismyyntiketju taasen vastasi, että "eikös kaikki soittimet ole nykyään aluevapaita?"

Tietämättömyyden määrä on hämmästyttävä eikä sen syitä voi kuin arvailla. Voimme siksi vain toivoa, että lakitekstin perusteluja entisestään selkeytetään. Lain tultua voimaan olisi suotavaa, että myös levyjen oikeuksien haltijat selvästi ilmoittaisivat vähittäismyyjille ja laitevalmistajille aluekoodien kiertämisen olevan laillista puuhaa. Vain kuluttaja kärsii epätietoisuudesta.

Saako DVD-levyjä soittaa Linuxilla?

Linuxin DVD-soittimet tarvitsevat toimiakseen niin sanottua DeCSS-ohjelmakirjastoa. Avoimeen lähdekoodiin perustuva DeCSS-kirjasto aukaisee DVD-levyjen kopiosuojauksen esimerkiksi DVD-elokuvan näyttämistä varten.

DeCSS-kirjastoa voi kuitenkin käyttää myös muunlaiseen suojausten kiertämiseen. Yleisesti ottaen laitetta tai ohjelmaa, jolla teosta pystyy käyttämään "laillisesti" voi käyttää yhtä hyvin myös "laittomaan" kopiointiin - eikä ohjelmakirjaston levittäjä voi etukäteen tietää, kummalla tavalla ohjelmaa tullaan käyttämään. Koska DeCSS-kirjastoa voi myös laittomaan kopiointiin, olisi sen levittäminen mahdollisesti rikos, josta maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta (50 b §). [Tämä on kuitenkin tulkinnanvaraista. Tällaisiin tapauksiin olisi saatava lakitekstiin selvä kanta, jotta tulkinnanvaraisuus ei johtaisi siihen, että DeCSS-kirjastoa ei uskallettaisi levittää "varmuuden vuoksi".]

Teknisesti suojattuja teoksia saa siis käyttää vain tekijänoikeudenhaltijoiden erikseen hyväksymillä laitteilla, ohjelmilla ja käyttöjärjestelmillä. Linuxilla saisi toki periaatteessa katsoa DVD-levyjä, jos soittimia vain saisi jostakin laillisesti.

Lakiehdotuksen perustelujen mukaan (s. 118) myös teknisen suojauksen kiertämistä koskevien ohjeiden tarjoaminen voi olla salauksen purkupalvelua:

Myös teknisen suojauksen poistamista tai kiertämistä koskevien ohjeiden tarjoaminen voi olla säännöksessä [50 b §] tarkoitettua salauksen purkupalvelua. Esimerkiksi Internet-kotisivuilla annettavat ohjeet voivat olla kielletyn purkupalvelun tarjoamista. Sinänsä pelkän tiedon antaminen siitä, miten suojauksen purkaminen tapahtuu, esimerkiksi sähköpostin välityksellä ystäväpiirille, lehtikirjoituksessa tai opetuksen yhteydessä, ei yleensä voida katsoa purkupalvelun tarjoamisesta. - -

DeCSS-kirjaston toiminnasta selittäminen yliopiston luennolla olisi siis sallittua, mutta luentokalvoja ei välttämättä saisi laittaa saataville webbiin. Sen sijaan sanomalehdessä ja luultavasti myös oppikirjassa ohjeet saisi julkaista. Lainsäätäjän tulkinta on outo ja arveluttava perustuslain takaaman sananvapauden kannalta. Tulkinta asettaa eri julkaisukanavat epätasa-arvoiseen asemaan: ohjeita saisi julkaista painojulkaisussa, mutta ei verkkojulkaisussa - tai ainakaan yksityishenkilön toimesta. Amerikkalainen äänitetuottajien järjestö RIAA on itse asiassa jo uhannut suojauksen kiertomenetelmiä tutkineita yliopistotutkijoita oikeustoimilla sikäläisen vastaavan lain (DMCA) perusteella.

DeCSS-kirjaston muuttuminen laittomaksi on yksi esimerkki siitä, miten suojauksen kiertämisen tai siihen pystyvien laitteiden levittämisen kriminalisointi voi aiheuttaa taloudellista vahinkoa, joka ei ole missään suhteessa tekijänoikeuden haltijoiden taloudellisiin etuihin.

Saisiko suojatuista teoksista tehdä analogisia kopioita?

Digitaalisista teoksista (esimerkiksi CD-levyt ja DVD-elokuvat) voidaan tehdä

  • virheettömiä "häviöttömiä" digitaalisia kopioita,
  • pakattuja "häviöllisiä" digitaalisia kopioita (esimerkiksi MP3-tiedostoksi) tai
  • analogisia kopioita (esimerkiksi C- tai VHS-kasetille).

Analogiset kopiot ja pakatut digitaaliset kopiot ovat häviöttömiä digitaalisia kopioita huonolaatuisempia. Jos kopiointiin käytettävä laitteisto on tarpeeksi hyvälaatuinen, ei laatueroa kuitenkaan välttämättä huomaa. Nykyään yleisesti käytössä olevat CD-levyjen kopiosuojaukset eivät estä analogista kopiointia, jos kopiointiin käytettävä soitin suostuu levyä ylipäätään soittamaan (esimerkiksi tietokoneen CD-ROM-asemalla analoginenkin kopiointi on mahdotonta, jos asema ei suostu levyä lukemaan). Analogiset kopiot pitää tietysti - jos niitä haluaa digitaalisella soittimella soittaa - siirtää takaisin digitaaliseen muotoon sekä tarvittaessa vielä pilkkoa äänenkäsittelyohjelmalla erillisiksi kappaleiksi ja nimetä kappaleet.

CD-levyjen kopiosuojausta tehokkaampi kopiosuojaus voi kuitenkin estää myös analogisen kopioinnin. DVD-elokuvat sisältävät nykyään usein myös analogisen kopioinnin VHS-kaseteille estävän Macrovision-suojauksen. RIAA:n mukaan tulevaisuudessa musiikkiäänitteidenkin analoginen kopiointi voidaan estää erilaisilla vesileimajärjestelmillä. Toki analoginen kopiointi voi olla tulevaisuudessakin mahdollista, mutta vain jos se on tekijänoikeusteollisuuden mielestä heille taloudellisesti kannattavaa tai jos käyttäjä siitä erikseen maksaa - ja jos kaupasta enää analogisia tallennusvälineitä tulevaisuudessa löytyy.

Auttaako laki piratismiin?

Piratismi, eli ansiotarkoituksessa tapahtuva teosten luvaton kopiointi ja levittäminen, on rikos jo voimassa olevan lain perusteella - kuten pitääkin. Myös teosten ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa tapahtuva massalevitys Internetissä on laitonta ilman mitään uutta lakiakin. Kuten levy-yhtiö BMG Finland Oy:n koordinaattori Jyrki Niskanen myönsi Helsingin Sanomissa 26.8.2002 julkaistussa artikkelissa, kopiosuojauksia ei ole tarkoitettu piraatteja vastaan. Ammattirikolliset pystyvät suojaukset aina kiertämään. Tekijänoikeuslakiehdotus tai kopiosuojaukset eivät siis vaikuta esimerkiksi piratismiin millään tavalla. Sen sijaan suojauksilla pyritään estämään laillinen kotikopiointi. Tekijänoikeusteollisuuden kommenteissa suureksi ongelmaksi onkin nostettu nuorten kaveriporukalle suorittama kopiointi.

Kopiosuojaukset eivät siis estä piratismia. On ironista, että kopiosuojausten käyttäminen tekee kopioista entistä houkuttelevampia. Täysihintainen CD-levy ei riitä selvästikään kattamaan kuluttajien kysyntää. Kopiot, joissa suojauksia ei ole, toimivat kaikilla laitteilla toisin kuin alkuperäiset kopiosuojatut äänitteet, jotka voivat jopa rikkoa käytetyn soittimen.

Piratismia yritetään estää - tehottomasti - kieltämällä piraattikopioiden tuonti myös yksityistä käyttöä varten.

Mitä piraattikopioiden tuontirajoitus tarkoittaa?

Piraattien tekeminen, levittäminen ja maahantuonti myyntitarkoituksessa on jo rikos. Nyt myös piraattien maahantuonti yksityistä käyttöä varten halutaan kieltää. Piraattiteollisuutta pitääkin torjua, mutta miten yksityisen maahantuonnin kieltäminen ratkaisee ongelman?

Piraattien tuontirajoitus vaarantaa kansalaisten oikeusturvan. Miten kansalainen voi rajalla osoittaa, että mukana oleva CD-levy ei ole piraatti, vaan laillisesti tehty yksityinen kopio? Lakiehdotuksen jälkeen uutisoitiin, että matkustajien pitäisi säilyttää kuitit kaikista ulkomailla ostetuista tallenteista. Voidaanko kuluttajalta edellyttää, että hän osaa analysoida teoksen aitousleimat ja hologrammit piraattien huomaamiseksi ja että hän tallettaa kaikkien ostamiensa äänitteiden kuitit ja pitää niitä mukana kaikilla ulkomaanmatkoillaan?

Kannettavien tietokoneiden kovalevyillä olevat kappaleet ja MP3- ja Ogg Vorbis -soittimiin tallennetut kappaleet muodostavat oman lukunsa. Tällaisista kopioista ei voi mitenkään päätellä, ovatko ne laillisia tai laittomia.

Piraattien tuontirajoitukset ovat ongelmallisia myös EU:n vapaan liikkumisen takaavien perusperiaatteiden valossa. Tallenteiden tuonti EU:n sisärajan yli Tukholmasta Helsinkiin olisi kiellettyä, mutta kukaan ei puuttuisi tallenteiden kuljettamiseen Turusta Helsinkiin.

Lakiehdotuksen mukaan tullin ei tarvitsisi puuttua "muutaman" kopion tuomiseen. Toisaalta lakiehdotuksen mukaan esimerkiksi yksikin pakattuja musiikkitiedostoja sisältävä CD-ROM pitäisi takavarikoida rajalla, jos sille on kopioitu useita tavallisia musiikki-CD:itä.

Mitä sähköisen kaupan suojalauseke tarkoittaa?

Laki sisältää myös niin sanotun sähköisen kaupan suojaperiaatteen (50 c §). Tämä tarkoittaa sitä, että jos kappale on esimerkiksi ostettu ja ladattu Internetistä, ei suojausta saa kiertää edes esimerkiksi kirjastotoimintaa varten tai sitä varten, että näkövammainen voisi teoksen lukea.

Suojalausekkeen priorisointi lain muihin pykäliin on epäselvä eikä lakiehdotus ota tähän mitään kantaa. On esimerkiksi epäselvää, voiko netistä ladattua suojattua kirjoitusta lainata sitaattina, mikä on ollut tähän mennessä täysin sallittua.

Mitä yhteisöraukeamispykälä tarkoittaa?

Tekijänoikeusdirektiivi ja myös lakiehdotus sisältää niin sanotun yhteisöraukeamisperiaatteen, jonka mukaan ETA-alueen ulkopuolelta ostattua teoskappaletta ei saa levittää edelleen ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa (19 §).

Yhteisöraukeaminen vaarantaa muun muassa divaritoiminnan: ETA-alueen ulkopuolelta ostettua teoskappaletta ei saa antaa edelleen kirpputorille myytäväksi. Koulut eivät voi enää tilata kurssikirjoja ulkomailta keskitetysti. Levykauppa ei voi myydä USA:sta ostettuja levyjä, joita ei ole julkaistu ETA-maissa.

Melkein kaikki tuotteet voivat olla teoskappaleita: kirja, CD-levy ja maalaus ovat selvästi teoksia. Kännykkä on teos - ainakin käyttöjärjestelmänsä osalta. Sohva tai kodinkone voi olla teoskappale taideteollisena tuotteena. Kärjistetysti jopa hillopurkkikin on teos, jos sen etiketissä on teoskynnyksen ylittävä kuva. Lakiehdotus luo siis erittäin laajat alueelliset monopolit ja mahdollisuudet hintakartelleihin suurelle joukolle tuotteita.

Mitä lakiehdotus tarkoittaa perusoikeusnäkökulmasta?

Lisätietoja:

Katso myös seuraavaa kohtaa "Miten lakiehdotus rajoittaa sananvapautta?".

Miten lakiehdotus rajoittaa sananvapautta?

Perustuslain 12 § takaama sananvapaus sisältää oikeuden vastaanottaa tietoja kenenkään sitä ennalta estämättä. Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen sekä EU:n perusoikeusasiakirjan mukaan jokaisella on oikeus "vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta".

Tekijänoikeuslakiehdotus on myös sananvapauden kannalta huolestuttava. Jos teknisesti aluesuojattua sähköistä kirjaa, jota ei myydä ETA-alueella, ei saa täällä levittää ja sen lukemiseen tarvittavien laitteiden levittäminen on rikos, niin miten suomalaisilla voi olla oikeutta sen sisältämän tiedon vastaanottamiseen? Amerikkalainen mediamoguli voi siis päättää, että suomalaiset eivät tiettyä kirjaa saa lukea.

Teknisen suojauksen voi toteuttaa siten, että teoksen jokaisesta käyttökerrasta pitää maksaa erikseen tai että teosta voi käyttää vain rajoitetun ajan. Tekijänoikeusteollisuus voi siis näin suojatun sähköisen kirjan osalta yksipuolisesti päättää, että kirjaa ei saa enää kukaan lukea.

Lakiehdotuksen mukaan julkinen keskustelu teknisten suojausten kiertämiskeinoista voi olla joissain tapauksissa kiellettyä.

Mitä laki tarkoittaisi hakukoneille?

Webin hakukoneen toimivat siten, että ne lukevat webbisivuja ja keräävät niistä hakusanoja. Tätä kutsutaan indeksoinniksi. Kun näillä sanoilla haetaan webbisivuja, näyttää hakukone linkit sivuihin, joilla näitä sanoja esiintyy.

Kun hakukone indeksoi sivuja, pitää sen tehdä sivuista ainakin väliaikainen kopio hakusanojen lukemista varten. Tämä voi olla tekijänoikeudellisesti merkittävää, mistä seuraisi, että hakukoneet eivät saisi indeksoida sivuja. Tekijänoikeuslakiehdotus sallii tilapäisten kopioiden valmistamisen (11 a §), mutta tämä poikkeus ei välttämättä koske hakukoneiden suorittamaa indeksointia. Jotkut hakukoneet säilyttävät tämän lisäksi indeksoinnissa käytetyn sivukopion, mistä on hyötyä, jos palvelin, joka sisältää alkuperäisen sivun, on tilapäisesti epäkunnossa (Googlen välimuistitallenne EFFIn kotisivusta). Yhdysvalloissa Googlea on jo painostettu sensurointiin vetoamalla vastaaviin jo voimassa oleviin pykäliin (DMCA).

Samaten linkityksestä hallituksen esityksessä sanotaan:

Aineiston linkittämisessä voi tapahtua tekijänoikeudellisesti merkityksellistä kappaleen valmistamista ja yleisölle välittämistä. Linkitystä selventäviä säännöksiä ei tässä yhteydessä ole kuitenkaan ehdotettu otettavaksi lakiin, vaan linkityksen oikeudellinen luonne ja tekijänoikeudellinen merkitys on jätetty tapauskohtaisesti arvioitavaksi.

Tekijänoikeuslakiehdotus voi siis pahimmillaan tehdä hakukoneet laittomiksi. Tämä olisi todella iso puute, koska ilman hakukoneita tiedon löytäminen Internetistä vaikeutuisi huomattavasti. Tämä olisi valtava taloudellinen ja yhteiskunnallinen menetys. Pelisäännöt pitäisi tehdä selväksi ennen lain hyväksymistä.

Mitä kasettimaksu merkitsee?

Lakiehdotus laajentaa kasettimaksun koskemaan kaikkia tallentamiseen kykeneviä välineitä, joita käytetään "merkittävissä määrin" teoksen tallentamiseen yksityiseen käyttöön (26 a §). Valtioneuvosto päättää, mitä laitteita kasettimaksu koskee, ja opetusministeriö päättää maksun suuruuden.

Kasettimaksu laajentuisi siis kattamaan käytännössä kaikkea tallentamiseen pystyvää. Esimerkiksi digikameran omistaja, joka ottaa vain perhekuvia, joutuisi maksamaan muistikortin ja CD-R-levyjen hinnassa korvauksia viihdeteollisuudelle. Tämä on pitkällä tähtäimellä kestämätöntä. Tallennuskapasiteetti halpenee eksponentiaalisesti teknisen kehityksen myötä. Halventuva tallennuskapasiteetti on selvä taloudellinen etu kaikille. Tallennuskapasiteetin verottamisesta aiheutuu taloudellista vahinkoa muulle yhteiskunnalle. Ostavatko ihmiset Suomessa tulevaisuudessa pienempiä kovalevyjä kasettimaksujen vuoksi? Lakiehdotuksessa ei juurikaan analysoitu kasettimaksusta aiheutuvia vahinkoja verrattuna tekijänoikeusteollisuuden etuihin.

Miten yksityishenkilöiden suorittama kopiointi vaikuttaa äänitemyyntiin?

CD-levyjä myytiin vuonna 2001 Suomessa euro- ja kappalemääräisesti enemmän kuin koskaan ennen. Samaan aikaan yksityishenkilöiden suorittama koti- ja vertaisverkkokopiointi on kasvanut merkittävästi. On selvää, että kopiointi ei vähennä äänitemyyntiä yksi yhteen -suhteessa. Kopioiden vaikutus levyjen myyntiin onkin mitä luultavimmin kahtalainen: yhtäältä musiikin kulutus ja samalla alkuperäisten levyjen kysyntä kasvaa, mutta toisaalta kopioidun musiikin osuus kokonaiskulutuksesta kasvaa niin kauan kuin alkuperäiset äänitteet eivät kilpaile hinnalla ja laadulla (käyttöarvolla).

Äänitemyynnin arvon kehitykseen vaikuttavat myös muun muassa seuraavat seikat:

  • Makrotalouden vaihtelut nousu- ja laskusuhdanteineen ovat olleet levymyyntiin selvästi eniten vaikuttava tekijä. Maailmantalouden taantuma on luultavasti laskenut levymyyntiä viime vuosina
  • Kopiosuojaukset vähentävät CD-levyjen käyttöarvoa ja siten myös niistä saatavia myyntituloja. Toisin sanoen, ihmiset maksavat kopiosuojaamattomien CD-levyjen hinnassa myös siitä, että he saavat tehdä niistä kopioita yksityiseen käyttöön.
  • DVD-levyt, pelikonsolit ja kännykät kilpailevat musiikkiäänitteiden kanssa samasta ostajakunnasta

Katso myös artikkelia kotikopioinnin vaikutuksesta äänitemyyntiin.

Ovatko kuluttajaviranomaiset reagoineet lakiehdotukseen?

Eivät juurikaan. Suomen kuluttajansuojaviranomaiset valvovat kuluttajien etua lähinnä jälkikäteisvalvonnalla. Suomessa ei ole voimakkaita kuluttajajärjestöjä kuten joissakin muissa maissa.

Kuluttajansuoja-lehdessä 3/02 Kuluttajavirasto otti CD-levyn kopiosuojauksiin kantaa seuraavasti:

CD-levyn ostajalle pitää etukäteen kertoa, jos tuote on kopiosuojattu. Kuluttaja-asiamiehelle on tullut useita ilmoituksia kopiosuojatuissa CD-äänitteissä ilmenneistä ongelmista. Ilmoitusten mukaan CD:t eivät ole toimineet kotitietokoneiden CD-ROM -semissa tai ovat jopa vahingoittaneet käyttöjärjestelmää. Kopiosuojaustekniikasta johtuvat rajoitukset CD-levyjen käytössä tai mahdolliset laadulliset erot eivät selvästikään vielä ole yleisesti kuluttajien tiedossa. Asiasta pitääkin kertoa asiakkaalle niin myyntitilanteessa kuin pakkauksissakin.

Mitä laki tarkoittaa tulevaisuuden tietoyhteiskunnalle?

Tulevaisuudessa se, että teokset ostetaan ja ladataan suoraan netistä, yleistyy. Fyysiset teoskappaleet (mm. CD-levyt ja painetut kirjat) väistyvät. Lakiehotus antaa tekijänoikeuden haltijoille melkein täydellisen vallan kontrolloida tulevaisuuden tietoyhteiskuntaa. Play-nappi on muuttumassa Pay-napiksi.

Tekijänoikeuslaki on antanut tekijänoikeuden haltijoille oikeuden kontrolloida teoskappaleiden valmistamista myyntiä ja julkista levittämistä varten. Tekijänoikeusteollisuuden unelma kuitenkin on, että he voisivat laskuttaa teosten jokaisesta käyttökerrasta. Tekijänoikeusteollisuus haluaa siis lisäksi hallita mahdollisimman tehokkaasti myös teosten yksityistä käyttöä. Teosten käytön hallitsemiseen käytetään teknisiä suojauksia - kopiosuojattuja teoksia kun voi suojauksia murtamatta käyttää vain tekijänoikeusteollisuuden erikseen hyväksymillä tavoilla. Teosta voisi siis suojauksen tyypistä riippuen esimerkiksi käyttää vain tietyissä laitteissa, tiettyinä aikoina tai tietyillä maantieteellisillä alueilla (maakoodit) tai teoksesta saisi ehkä ottaa rajoitetun määrän huonolaatuisia kopioita levyn mukana tulevalla Windows-tietokoneohjelmalla erikseen hyväksytyissä formaateissa, jos se olisi tekijänoikeusteollisuuden laskelmien mukaan heille kannattavaa tai jos käyttäjä siitä erikseen maksaisi.

Yhdysvalloissa kaavaillaan "luotettua tietokonetta" (TCPA), joka käyttäisi Microsoftin Palladium-ohjelmistokomponenttia. "Luotettu tietokone" tarkoittaa tässä yhteydessä siis sitä, että nimenomaan tekijänoikeusteollisuus - eivät käyttäjät - voi luottaa ihmisten tietokoneisiin. Tietokoneiden prosessoreihin olisi järjestelmässä integroitu mikropiirit, jonka avulla voitaisiin varmistaa esimerkiksi se, että suojattuja kappaleita ei voisi kopioida tai soittaa useamman kerran, jos niistä ei erikseen makseta. Intelin ja AMD:n prosessoreihin tällainen piiri on tulossa (uutisia: The Register, O'Reilly Network, Wired), mutta Apple ei ole tähän vielä suostunut. TCPA/Palladium-järjestelmän ylläpitäjillä olisi mahdollisuus poistaa tekijänoikeuksia rikkovat tiedostot käyttäjien kovalevyiltä. Tietysti järjestelmää voisi myös väärinkäyttää muunkin epämiellyttävän materiaalin tuhoamiseen: järjestelmän avulla voisi esimerkiksi tuhota keskitetysti käyttäjien tietokoneilta kaikki tiedostot, jotka sisältävät merkkijonon "osama bin laden", ja ehkä vielä raportoida tästä keskuspalvelimelle. Teknisten suojausten käyttö johtaa monopoleihin: Word-tiedostoja ei välttämättä saa Palladium-tietokoneissa auki muilla kuin Microsoftin Wordilla (nykyään muidenkin valmistajien ohjelmat, kuten Open Office ja StarOffice, pystyvät lukemaan Word-tiedostoja). Tekijänoikeuslain muutos mahdollistaa sen, että tällaisten järjestelmien kiertämisestä tulisi rikos. Henkilökohtaiset tietokoneetkin ovat siis muuttumassa valvotuiksi etämaksupäätteiksi.

Teknisesti suojattujen teosten käyttäminen voi vaatia nettirekisteröitymisen - mahdollisesti EU:n ulkopuolelle - ja pahimmillaan erillisen maksun ja ilmoituksen jokaisesta käyttökerrasta. Tällainen kehitys on erittäin huolestuttavaa jo pelkästään yksityisyyden suojan kannalta. Periaatteessa tämä voi johtaa esimerkiksi siihen, että joku voi kerätä tietokannan henkilöistä, jotka lukevat tiettyä poliittista suuntaa edustavien kirjailijoiden teoksia.

Painettu kirja kestää monta sukupolvea. Teknisesti suojatut teokset voivat sen sijaan osoittautua lyhytikäisiksi kertakäyttötuotteiksi. Kun teoksen lukemiseen tarvittavia laitteita tai ohjelmia ei enää saa tai kun käytetty tiedostotyyppi vanhenee, ei teosta enää voi käyttää. Suojaamattoman teoksen voisi muuntaa uuteen formaattiin tai siirtää uusille laitteille, mutta tekninen suojaus estää tämän todennäköisesti tehokkaasti. Teknisen suojauksen voi lisäksi toteuttaa siten, että teoksen jokaisesta käyttökerrasta pitää maksaa erikseen tai että teosta voi käyttää vain rajoitetun ajan. Tekijänoikeusteollisuus voi näin suojatun sähköisen kirjan osalta yksipuolisesti päättää, että kirjaa ei saa tietyn ajankohdan jälkeen enää kukaan lukea.

Tulevaisuudessa ehkä joka kerta, kun puhelin soi, menee soittoäänen soittamisesta rahasumma suoraan tekijänoikeusjärjestön tilille. Lakiehdotus asettaa tekijänoikeusteollisuuden lyhyen tähtäimen taloudelliset edut kaiken muun edelle. Tekniset suojaukset antavat tekijänoikeuksien haltijoille käytännössä rajattoman oikeuden hallita teosten käyttöä. Taide, tiede, kulttuuri ja muiden taloudelliset edut ovat tekijänoikeusteollisuuden tulojen rinnalla toissijaisia asioita. Lakiehdotusta valmistelleet virkamiehet eivät ole katsoneet tarpeelliseksi kyseenalaistaa sitä, että haluammeko tällaisen yhteiskunnan.

Onko laki voimassa määräaikaan 21.12.2002 mennessä?

Direktiivin mukaan tekijänoikeuslain muutoksen piti olla voimassa 21.12.2002 mennessä. Lakiehdotus annettiin Eduskunnalle puolitoista kuukautta alkuperäisestä aikataulustaan myöhässä. Lakiehdotus on erittäin monimutkainen ja yhteiskunnallisesti erittäin merkittävä.

Suomen tavoitteena on toivottavasti mahdollisimman hyvä tekijänoikeuslaki, ei se, että Suomi olisi niiden ensimmäisten joukossa, jotka implementoivat tekijänoikeusdirektiivin.

Suuria ongelmia sisältävää lakiehdotusta ei käsitelty Eduskunnassa läpihuutojuttuna. Laajalti kritisoitu tekijänoikeuslakiehdotus HE 177/2002 vp kaatui eduskunnassa 10.2.2003. Laki palautuu mitä ilmeisimmin opetusministeriöön valmisteltavaksi ja uusi hallituksen esitys annettaneen eduskunnalle joskus tulevaisuudessa.

Miten EFFI vaikuttaa lain valmisteluun?

EFFI oli mukana Opetusministeriön kuulemis- ja keskustelutilaisuudessa syksyllä 2001 ja antoi lausunnon tekijänoikeustoimikunnan mietintöön 15.6.2002. Lisäksi EFFI on antanut lakiuudistuksesta useita lehdistötiedotteita ja kommentoinut sitä sanomalehdissä, radiossa ja televisiossa.

EFFI pyrkii vaikuttamaan lain käsittelyyn myös eduskunnassa. Eri valiokunnat ovat pyytäneet aiemmin EFFIn hallituksen jäseniltä asiantuntijalausuntoja sananvapaudesta ja ohjelmistopatenteista.

EFFIstä Ville Oksanen ja Mikko Välimäki kävivät kuultavina sivistysvaliokunnassa:

Selvästi vaikutti siltä, että kansanedustajat ovat kiinnostuneita kritiikistämme. Jokainen voikin nyt kysellä kansanedustajehdokkailta heidän näkemystään lakiehdotukseen, sillä se on EFFIn kannalta seuraavan eduskunnan yksi tärkeimpiä lakihankkeita.

Mitä muissa EU-maissa tapahtuu?

Esimerkiksi Tanskassa perustettiin lokakuussa 2002 Initiativet Digitale ForbrugerRettigheder, joka keräsi viikossa yli 3000 nimeä direktiivin vaatimaa teknisten suojakeinojen kiertämisen sanktiointia vastaan. Seuranneen mediakohun jälkeen ja tietoisuuden levittyä Tanskan kulttuuriministeri esitti, että DVD-levyjen kopiosuojaukset tulisi voida kiertää: DVD-levyjä pitää pystyä soittamaan esimerkiksi Linuxilla riipumatta aluekoodi- ja CSS-suojauksista.

Vielä lokakuussa 2002 läheskään kaikissa EU-maissa ei ollut annettu lakiehdotusta kansalliselle parlamentille käsiteltäväksi. On siksi helppo ennustaa, että useammassa maassa laki ei tule ehtimään valmiiksi määräaikaan mennessä. Yhteenveto tekijänoikeusdirektiivin implementoinnista.