Taustaa

Sisältöteollisuus on ottanut käyttöön menetelmiä, joiden avulla se häiritsee vertaisverkkoliikennettä. Vertaisverkkojen häirintää perustellaan sillä, että näin yritetään estää ilman oikeudenhaltijan lupaa tapahtuva teoskappaleiden levittäminen.

Onko tällainen toiminta laillista?

Muun muassa suomalainen Viralg Oy on mainostanut palvelua, joka "pystyy tuhoamaan - - tiedostoja vertaisverkoista". Pekka Sallinen jätti 21.4.2005 suomalaisen Viralg Oy:n mainostamasta vertaisverkkojen häirintämenetelmästä tutkintapyynnön poliisille [SALLINEN2005], minkä EFFI uutisoi samana päivänä [EFFI2005]. Turun poliisilaitos suorittikin tutkinnan vauhdilla: poliisi päätti 26.4.2005, että esitutkintaa ei suoriteta, koska asiassa ei ole syytä epäillä rikosta [ESITUTKINTA]. Asia on siis tutkintapyynnön osalta loppuun käsitelty.

Viralgin osalta tutkinta rajoittui esitutkintamateriaalin mukaan [ESITUTKINTA] yhtiötä edustaneen lakitoimiston poliisille samana päivänä (26.4.2005) toimittamaan kirjalliseen lausuntoon [ACELAW] ja yhtiön verkkosivujen tutkimiseen [VIRALGCOM].

Viralg puolusti toimintaansa muun muassa sillä, että yhtiö ei häiritse liikennettä muuten kuin sellaisten tiedostojen osalta, joihin heidän toimeksiantajillaan (levy-yhtiöt jne.) on tekijänoikeus - tätä väitettä ei ole syytä epäillä.

Tässä dokumentissa yritetään vastata tai ainakin antaa taustatietoja muun muassa seuraaviin kysymyksiin: Mitä ovat vertaisverkot? Mitä Viralgin menetelmä luultavasti tekee? Mitä on tietoliikenteen häirintä? Millä keinoilla tekijänoikeuden haltija saa estää tiedostojen levitystä?

Yleisemmin: millä perusteilla tietoverkoissa saa turvautua omankäden oikeuteen, jos kokee oikeuksiaan loukatuksi?

Yleisessä tapauksessa omankäden oikeuden sijasta oikea menettely tietoverkoissakin on tehdä asiasta poliisille rikosilmoitus. Poliisi tutkii, onko rikosta tapahtunut ja tarvittaessa etsii syyllisen ja estää toiminnan jatkumisen, minkä jälkeen asia ratkaistaan oikeudessa. Tämä koskee myös tekijänoikeutta.

Vertaisverkot

Vertaisverkot (Peer to Peer, P2P) ovat yleisnimitys tekniikoille, joissa tiedostoja jaetaan yhden keskuspalvelimen sijasta hajautetusti. Sen sijaan, että tiedostoja jaetaan yhdeltä keskuspalvelimelta (perinteinen palvelinjärjestelmä), vertaisverkoissa käyttäjät voivat lataamisen lisäksi myös jakaa tiedostoja toisille käyttäjille. Vertaisverkon avulla tiedostojen levittämisestä aiheutuva kuorma voidaan yhden keskuspalvelimen sijasta jakaa tasaisesti useiden käyttäjien kesken.

Vertaisverkoilla ja niiden sisartekniikoilla (esim. Ad Hoc -verkot [ADHOC]) on paljon merkittäviä olemassaolevia ja potentiaalisia käyttötarkoituksia ja niitä kehitetäänkin aktiivisesti. BitTorrent-vertaisverkko on esimerkiksi ensisijainen levityskanava monelle ohjelmistoprojektille [LEVITYS].

Joissakin vertaisverkoissa levitetään joitakin tiedostoja, kuten musiikkia, ilman oikeudenhaltijan suostumusta. Tästä syystä sisältöteollisuuden julkisissa kommenteissa vertaisverkkot on usein pyritty esittämään tarkoitushakuisen yksipuolisesti: verkkojen merkittävistä laillisista käyttötarkoituksista muistetaan harvoin mainita. [1] Esimerkkinä Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry valistaa seuraavasti [TTVK2005]:

Kohteina kaikki merkittävät vertaisverkot

Tänään julkistetut kansainväliset oikeustoimet kohdistuvat kaikkien merkittävien tiedostojenjako-ohjelmien käyttäjiin. Oikeustoimien kohteena ovat mm. seuraavien vertaisverkko-ohjelmien käyttäjät - -

On huomattavaa, että silloinkin, kun esimerkiksi musiikkitiedoston levittäjä rikkoo tekijänoikeuslakia, voi tiedoston lataaminen verkosta olla täysin laillista (TekoL 12 §) [TEKIJANOIKEUSLAKI]. Tästä oikeudesta maksetaan Suomessa Teosto ry:n keräämää hyvitysmaksua muun muassa tyhjien CD-aihioiden hinnassa. [2]

Hyvitysmaksujen lisäksi oikeudenhaltijat eivät tällä hetkellä saa levityksestä haluamiaan korvauksia. Levy-yhtiöiden ja käyttäjien välillä on käynnissä kilpavarustelu: levy-yhtiöt jahtaavat käyttäjiä käyttöestojen hallintajärjestelmillä, kopiosuojauksilla, haasteilla ja häirinnällä ja toisaalta käyttäjät kehittävät yhä parempia, häirintää kestäviä ja turvallisempia verkkoja. Yhtenä ratkaisuna tähän ongelmaan on esitetty esimerkiksi pakkolisenssin säätämistä musiikin jakamiselle netissä. Järjestelmässä tekijät saisivat vertaisverkkolevityksestä hyvityksen samalla periaatteella kuin nykyään esimerkiksi musiikin radiosoitosta.

Lähteistä

Viralg Oy:n verkkosivuilla [VIRALGCOM] on vertaisverkkojen häirintämenetelmästä paljon uskomattomia väitteitä, mutta ei juurikaan julkisista lähteistä todennettavia tosiasioita.

Yhtiön verkkosivuilla ei kuvata häirintämenetelmää, paitsi sanotaan että kyseessä on "virtuaalinen algoritmi", mitä se tarkoittaakin. Verkkosivuilla viitataan "maailmanluokan matemaatikoihin", mutta ei kerrota kenestä on kyse. Lisäksi sivuilla viitataan riippumattomien tahojen tekemiin testeihin. Mitään yksityiskohtia testistä ei kuitenkaan kerrota, edes sitä, kuka väitetyn testin on tehnyt.

Yhtiö mainosti palvelujaan 15.4.2005 julkaisemallaan lehdistötiedotteella [VIRALG2005]. Lisäksi yhtiö on hakenut menetelmälleen patenttia [PATENTTI2005]. Viralgin lakitoimiston vastine [ACELAW] sisältää myös suppean kuvauksen häirintämenetelmästä.

Viralgin lakitoimisto [ACELAW] kommentoi Pekka Sallisen tutkintapyyntöä [SALLINEN2005]:

Viralg Oy:n käyttämää teknologiaa ei ole julkaistu. Patenttihakemus on laadittu sateenvarjoksi suojaamaan Viralg Oy:n teknologiaa. Tästäkin johtuen on selvää, ettei tutkintapyynnön tekijällä ole / voi olla perusteltua tietoa käytetystä teknologiasta ja näin ollen tutkintapyyntö perustuu yksinomaan arvailuihin ja Internet-kirjoituksista tehtyihin johtopäätöksiin.

Lakitoimiston mukaan [ACELAW] Viralg ei kerro edes toimeksiantajalleen, mitä tilattu palvelu täsmälleen sisältää: [3]

Viralg Oy:n asiakkaan (SonyBMG Finland) osalta voidaan todeta, että ajatus välillisestä syyllistymisestä tietoliikenteen häirintään palvelua ostamalla on Viralg Oy:n näkemyksen mukaan täysin perusteeton. Ottaen huomioon se, että asiakkaalla ei ole salassapidon perusteella tietoa palvelun teknisestä toteutuksesta, ei tahallisuusvaatimus voi miltään osin täyttyä. Palvelun tarjoaminen perustuu sopimukseen, jossa Viralg Oy vastaa palvelun toteuttamisesta kaikin osin.

Häirintämenetelmän kuvaus

Alla oleva Viralgin vertaisverkkojen häirintämenetelmän kuvaus perustuu yhtiön verkkosivuilla [VIRALGCOM], lehdistötiedotteessa [VIRALG2005], patenttihakemuksessa [PATENTTI2005] ja lakitoimiston vastineessa [ACELAW] oleviin tietoihin. Yhtiön menetelmistä ei ole julkisesti saatavana yksityiskohtaista teknistä dokumentaatiota. On siis syytä painottaa, että tässä kappaleessa oleva menetelmän kuvaus perustuu edellä mainittujen lähteiden perusteella tehtyihin kirjoittajan mielestä todennäköisimpiin päätelmiin. [4]

Viralgin menetelmä perustuu siihen, että vertaisverkoissa tiedostot on jaettu osiin. Vertaisverkko toimii niin, että käyttäjä voi ladata haluamansa tiedoston yhden keskuspalvelimen sijasta hajautetusti, osina eri lähteistä. Jokaiseen tiedostoon liittyy niin sanottu metadata, joka sisältää tietoja näistä osatiedostoista; tyypillisesti metadatassa on jokaisesta osasta laskettu tarkistussumma.

Joidenkin vertaisverkkojen metadata on suunniteltu huonosti ja niissä on mahdollista, että usea erilainen tiedoston osa tuottaa saman tarkistussumman. Tämä mahdollistaa sen, että vertaisverkkojärjestelmän mielestä kyse on yhdestä ja samasta tiedostosta (sama tarkistussumma), vaikka oikeasti järjestelmässä voi olla useita erilaisia tiedostoja, joista korkeintaan yksi on "aito" kopio alkuperäisestä tiedostosta. Esimerkiksi Kazaa laskee tarkistussumman vain osasta tiedostoa, mikä mahdollistaa tällaiset väärinkäytökset.

Viralgin patenttihakemuksessa esitetty "keksintö" on yksinkertaisesti, että yhtiö tarkkailee vertaisverkkoliikennettä ja kertoo vertaisverkkojärjestelmälle tarjoavansa ladattavaksi tiedostoja, joilla on sama tarkistussumma kuin jollakin oikealla osatiedostolla, mutta jotka sisältävät roskaa. Näin käyttäjä luulee lataavansa oikean tiedoston, mutta saakin osin sotketun ja siten käyttökelvottoman tiedoston.

Jos käyttäjä antaa tiedoston muiden käyttäjien ladattavaksi, voi korruptoitunut tiedosto levitä edelleen käyttäjän levittämänä.

Menetelmä rajoittuu lähinnä Kazaa-verkkoon, koska useimmissa nykyaikaisissa vertaisverkoissa, kuten BitTorrentissa, tarkastussumman laskeminen on toteuttu siten, että kuvatun kaltainen häirintä ei ole käytännössä mahdollista - tai ainakin häirikkö havaitaan heti väärän tarkistussumman johdosta ja hänet voidaan sulkea pois vertaisverkosta.

Princetonin yliopiston professorin Edward W. Feltenin mukaan [FELTEN2005] Viralgin patenttihakemuksessa esitetyt menetelmät ovat aikaisemmin tunnettuja. Hänen mukaansa patenttihakemuksen teksti ei todellakaan vastaa yhtiön verkkosivuilla ja lehdistötiedotteessa esitettyjä suurisuuntaisia väitteitä. Professori Feltenin mukaan yhtiön väitteiden totuudenmukaisuus onkin kyseenalainen.

Tietoliikenteen häirintä

Rikoslain 38 luvun 5 pykälä koskee tietoliikenteen häirintää:

5 § Tietoliikenteen häirintä. Joka puuttumalla postiliikenteessä taikka tele- tai radioviestinnässä käytettävän laitteen toimintaan, lähettämällä ilkivaltaisessa tarkoituksessa radiolaitteella tai televerkossa häiritseviä viestejä tai muulla vastaavalla tavalla oikeudettomasti estää tai häiritsee postiliikennettä taikka tele- tai radioviestintää, on tuomittava tietoliikenteen häirinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Saman luvun 6 ja 7 § koskevat teon lievää ja törkeää muotoa.

Jotta tietoliikenteen häirinnän tunnusmerkit täyttyvät, pitää seuraavien ehtojen toteutua:

• Teon pitää koskea "postiliikennettä tai tele- tai radioviestintää" - Internet-viestintä luetaan televiestinnäksi.
• Teon on oltava tahallinen.
• Tekijän on miellettävä häiritsevänsä viestintää.

Tunnusmerkistö kattaa varsin laajan alueen erilaista viestintää. Säännös kattaa joukko- ja kohdeviestinnän kaikki muodot. Televisiolähetyksen ja vertaisverkkoliikenteen häirintään suhtaudutaan siis samalla tavalla.

Myöskään häirinnän tapaa ei ole rajattu: lain esitöissä [HE941993] annetaan esimerkkeinä muun muassa radioviestinnässä välitettävän musiikkiohjelman lähettämisen häirintä, tietovälineisiin tallennettuun tietoainekseen kohdistuva vahingonteko ja jopa "tietoliikennettä hoitavan laitoksen virkailijan toiminnan estäminen". Esitöissä selvennetään asiaa edelleen: "Rangaistava häirintä voisi tapahtua joko tietoliikenteessä käytetyn laitteen toimintaan fyysisesti puuttumalla taikka sanomien lähettämistä tai vastaanottamista muulla tavoin vaikeuttamalla."

Oleellista siis on, että teko häiritsee viestintää, esimerkiksi estää viestien vastaanottamista, ei häirinnän täsmällinen toteutustapa.

Viralgin lakitoimiston vastine tietoliikenteen häirinnästä

Viralgin lehdistötiedotteesta [VIRALG2005] (oma suomennos):

- - DRP-teknologiamme pystyy tuhoamaan jo jaettuja toimivia tiedostoja vertaisverkoista. - -

- - Ainoa "haitta" syntyy laittomalle tiedostojen lataajalle, joka ei saa haluttua toimivaa tiedostoa. - - [5]

- - Kun Viralg antaa sotkettuja tiedostoja palvelimeltaan, kaikki käsitellyt tiedostot sekoitetaan alkuperäisten toimivien tiedostojen kanssa. Tuloksena saatava yhdistelmä näyttää alkuperäiseltä, mutta on itse asiassa roskaa. - -

- - Käyttäjä ja vahvistuspalvelin eivät saa mitään merkkiä siitä, ovatko tiedostot sotkettuja ja miten ennen varsinaista lataamista. - -

Edellä lainatun lehdistötiedotteen perusteella voi kysyä, että onko kyseessä tietoliikenteen häirintä. Viralg lähettää vertaisverkkojärjestelmälle harhaanjohtavia metadatatietoja ja tarjoaa ladattavaksi sotkettuja tiedoston osia, tarkoituksenaan "huijata" vertaisverkkojen käyttäjät tahtomattaan lataamaan haluamiensa tiedostojen sijasta sotkettuja tiedoston osia omalta palvelimeltaan. Yhtiön tavoitteena on häiritä ja "parhaassa tapauksessa" jopa estää kokonaan tietyntyyppinen vertaisverkkoviestintä (toimeksiantajan nimeämien tiedostojen levittäminen ja lataaminen).

Pekka Sallinen jätti 21.4.2005 tutkintapyynnön Turun poliisille [SALLINEN2005]. Poliisi päätti, että esitutkintaa ei suoriteta, koska asiassa ei ole syytä epäillä rikosta [ESITUTKINTA]. Asia on siis tutkintapyynnön osalta loppuun käsitelty.

Viralgin lakitoimisto [ACELAW] vertaa yhtiön tekniikkaa kilpaileviin menetelmiin. Lakitoimiston mukaan, toisin kuin kilpailevat menetelmät, Viralgin

- - tekniikka ei kuitenkaan perustu "informaation ujuttamiseen tietoverkkoon". - -

Samassa vastineessa sanotaan kuitenkin myöhemmin:

Viralg Oy:n palvelun tarkoituksena on estää laittomien tiedostojen leviäminen vertaisverkoissa puuttumatta kuitenkaan itse tietoverkon toimintaan. Viralg Oy:n käyttämä teknologia perustuu siihen, että tekijänoikeuksilla ja muilla immateriaaliokeuksilla suojatusta tiedostosta valmistetaan oikeudenhaltijan luvalla muunneltu tiedosto, jota Viralg Oy pitää saatavaville [virhe alkuperäisessä] omalla palvelimellaan.

Yhtiö ei siis "ujuta" mitään tietoverkkoon, mutta pitää kuitenkin saatavilla sotkettuja tiedostoja - samalla ilmeisesti yrittäen aktiivisesti saada vertaisverkon käyttäjät lataamaan sotkettuja tiedoston osia omalta palvelimeltaan lähettämällä järjestelmälle harhaanjohtavia tietoja tarjotuista tiedostoista.

Lakitoimiston vastineessa sanotaan edelleen tietoliikenteen häirinnän tunnusmerkeistä:

Toteuttaessaan palvelua Viralg Oy käyttää omissa toimitiloissaan olevia ja omistamiaan laitteita suojauksen toteuttamiseen. Viralg Oy:n muuntelema tiedosto ei vaikuta vastaanottavan tahon laitteen toimintaan vaan yksinomaisaan kyseisen tiedoston toimintaan. Näin ollen Viralg Oy ei puutu millään tavoin postiliikenteessä taikka tele- tai radioviestinnässä käytettävän laitteen toimintaan.

Viralg Oy ei myöskään lähetä ilkivaltaisessa tarkoituksessa radiolaitteella tai televerkossa häiritseviä viestejä. Tiedostojen siirtyminen viestintäverkkoon perustuu yksinomaan vertaisverkon käyttäjien suorittamiin tiedostojen, niiden osien tai tietojen hakuihin Viralg Oy:n palvelimilta.

Viralg Oy ei myöskään muulla tavalla oikeudettomasti estä tai häiritse postiliikennettä taikka tele- tai radioviestintää. Viralg Oy:llä on aina oikeuksienhaltijoiden lupa muunneltujen tiedostojen valmistamiseen. Viralg Oy:n palvelua toteuttaessa valmistetaan ainoastaan yksi tiedosto. Tämän johdosta esimerkiksi vertaisverkon kannalta erittäin tärkeät toiminnon kuten esim. tiedostojenetsintä ei vaarannu. Myös liikennemäärät jäävät Viralg Oy:n teknologiaa käytettäessä huomattavaksi pienemmiksi kuin muissa vastaavaan tarkoitukseen tarkoitetuissa teknologioissa. - -

Viralg Oy:n käyttämä teknologia aikaansaa ainoastaan sen, että tekijänoikeudella suojattu tiedosto ei toimi. Käytetty tietoliikenneverkko ei häiriinny toiminnasta eikä myöskään sen toiminta esty. Se, että jokin toiminta on tiettyjen tahojen mielestä häiritsevää (eli estää tiettyjä toimintoja, kuten laittoman levittämisen ja kopioinnin), ei tee siitä rikosoikeudellisessa mielessä häirintää.

Oleellista tietoliikenteen häirinnässä on, että teko häiritsee viestintää (esimerkiksi vaikeuttamalla tiettyjen viestien lähettämistä tai vastaanottamista), ei häirinnän täsmällinen toteutustapa tai kenen palvelimilta toiminta suoritetaan.

Lakitoimiston mukaan Viralg ei lähetä häiritseviä viestejä. Epäselväksi kuitenkin jää, että miksi harhaanjohtavat metadatatiedot (tarkistussummat) ja sotketut tiedoston osat eivät ole lakitoimiston mielestä tällaisia häiritseviä viestejä.

Oikeudenhaltijan lupa ei oikeuta häirintää

Viralgin lakitoimiston vastineessa [ACELAW] sanotaan:

- - Viralg Oy:n käyttämä teknologia ei vaikuta laillisten tiedostojen jakamiseen tai verkoista lataamiseen. - - Missään ei ole edes väitetty, että Viralg Oy olisi tuhonnut laillisesti leviävän tiedoston ja näin oikeudettomasti puuttunut verkon toimintaan. - -

- - Viralg Oy:llä on aina oikeuksienhaltijoiden lupa muunneltujen tiedostojen valmistamiseen. - -

Lakitoimisto siis painottaa, että yhtiöllä on tekijänoikeuden haltijan lupa tiedoston jakamisen häirintään. Lakitoimiston mukaan "laillisesti" leviävän tiedoston levittämisen häirintä olisi "oikeudetonta puuttumista verkon toimintaan". Ilmeisesti Viralgin lakitoimisto siis katsoo, että nimenomaan tiedoston levittäminen ilman oikeudenhaltijan lupaa oikeuttaisi sen levittämisen häirinnän.

Tekijänoikeus antaa oikeudenhaltijalle rajoitetun yksinoikeuden päättää teoskappaleiden valmistuksesta ja julkisesta levityksestä (TekoL 2 §) [TEKIJANOIKEUSLAKI]. Harhakäsitys, jonka mukaan fyysisten kappaleiden omistusoikeus olisi täysin rinnastettavissa tekijänoikeuden yksinoikeuteen, on yllättävän yleinen.

Tekijänoikeuslaki - tai mikään muukaan laki - ei tietenkään oikeuta tietoliikenteen häirintää, vaikka kokisikin oikeuksiaan loukatun.

Konkreettisina esimerkkeinä tekijänoikeuden ja omankäden oikeuden eroista, jos epäilee, että sanomalehti on julkaissut oman kirjoituksen ilman lupaa, ei tämä oikeuta töhrimään tätä kirjoitusta kioskeilla myytävistä sanomalehdistä. Jos kirjoitus on julkaistu verkkolehdessä, ei oikeudenhaltija saa väärentää nimipalvelutietoja tarkoituksena saada verkkolehden lukijat lataamaan sotkettuja sivuja oikeudenhaltijan omalta palvelimelta. Samaten, jos epäilee radioasemalla soitettavan omaa musiikkikappaletta ilman lupaa, ei tämä oikeuta radiolähetyksen häirintää.

Oikea menettely edellisen kappaleen esimerkkitapauksissa olisikin tehdä asiasta poliisille rikosilmoitus. Poliisi tutkii, onko rikosta tapahtunut ja tarvittaessa etsii syyllisen ja estää toiminnan jatkumisen, minkä jälkeen asia ratkaistaan oikeudessa.

Häirintä kohdistuu laillisesti toimiviin käyttäjiin

Vaikka tiedostojen jakamisessa rikottaisiinkin tekijänoikeuslakia, ei oikeudenhaltija siis silti saisi syyllistyä laittomaan tekoon oikeuksiensa puolustamiseksi. Sitä paitsi vertaisverkkojen käyttäjien toiminnan laillisuudesta ja todisteiden pitävyydestä päättää joka tapauksessa tuomioistuin, ei oikeudenhaltija tai tämän palkkaama yritys yksipuolisesti.

Tiedostojen ilman oikeudenhaltijan lupaa tapahtuva levitys voi sitä paitsi olla kaikilta osiltaan täysin laillista.

Itä-Suomen hovioikeus esimerkiksi vapautti 7.4.2005 epäilyistä opiskelijan, joka oli jakanut teoskappaleita rajatussa kaveripiirissä. Hovioikeuden mukaan tiedostojen jakaminen palvelimelta, jossa oli korkeintaan "pari-kolmekymmentä" tarkoin valittua ja ennalta tunnettua käyttäjää, ei ollut tekijän yksinoikeuksien piiriin kuuluva asia, vaan tekijänoikeuslain sallimaa yksityistä kopiointia (TekoL 12 §) [HOVIOIKEUS2005]. [6]

Tiedostojen lataaminen vertaisverkoista yksityistä käyttöä varten voi olla laillista. Silloin, kun tiedosto ladataan ulkomailta, ei Suomen lakia välttämättä rikota missään vaiheessa.

On huomattavaa, että silloinkin kun tiedoston levittäjä rikkoo tekijänoikeuslakia, kohdistuvat häirinnän vaikutukset ensisijaisesti tiedoston lataajaan, joka voi toimia täysin laillisesti. Viralgin mukaan heidänkin menetelmässään haitta syntyy lähinnä tiedostojen lataajalle [VIRALG2005] (oma suomennos):

- - Ainoa "haitta" syntyy - - tiedostojen lataajalle, joka ei saa haluttua toimivaa tiedostoa. - -

Viitteitä