Effi kiittää mahdollisuudesta ottaa kantaa työryhmän raporttiin. Effi on kansalaisten sähköisiä oikeuksia puolustava yhdistys, joten tarkastelemme raporttia ennen kaikkea yksityisyyden suojan ja kansalaisten oikeusturvan kannalta. Effi ei ole liikennepoliittinen yhdistys, joten varsinaisiin liikennepoliittisiin näkökohtiin emme ota kantaa.
Paikantamiseen perustuva tieliikenteen verotus pakottaisi tavalla tai toisella tuottamaan ja säilyttämään tarkat tiedot autoilijoiden liikkumisesta. Raportti on teknisen toteutuksen osalta varsin ylimalkainen, joten tässä vaiheessa asiaan voi ottaa kantaa vain yleisellä tasolla. Kuitenkin tekniikka ja erinäiset demokraattisen oikeusvaltion periaatteet itsessään määrittelevät niille selkeitä reunaehtoja. Toisaalta verotuksen valvonnan tarpeet ([1], Täydentävä lausuma) ja toisaalta autoilijoiden oma oikeusturva edellyttäisivät täsmällisten liikennetietojen olevan saatavilla useiden vuosien ajan: veron perusteet on voitava tarkastaa ja tarvittaessa riitauttaa. Paikkatiedot ovat arkaluontoisia henkilötietoja, jotka paljastavat paljon ihmisen yksityisestä alueesta [2]. Niistä voitaisiin tehdä pitkälti samantapaisia päätelmiä ihmisen yksityiselämästä kuin teletunnistetiedoista ([3], §29) ja niiden kerääminen olisi omiaan luomaan vaikutelmaa jatkuvasta seurannasta ([3], §37). On samantekevää, kerättäisiinkö paikkatietoja suoraan viranomaistaholle vaiko yksilön omaan säilytykseen, jos tämä joutuisi niitä luovuttamaan viranomaisille esimerkiksi virheellisen verotuksen korjaamiseksi tai kotietsinnässä.
Raportissa yksityisyyden suoja nähdään lähinnä tietosuojakysymyksenä: pääsyä arkaluontoisiin tietoihin tulisi hallinnoida siten, että yksityisyys ei käytännössä vaarantuisi. Kuitenkin jo tällaisten tietojen kerääminen on yksityisyyttä loukkaavaa ([3], §33-34). Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on pitänyt GPS-seurantaa yksityisyyttä loukkaavana ([4], §43-52). Vaikka autoilija on julkisessa tilassa autoillessaan, systemaattisesti kerättävistä paikkatiedoista muodostuu yksityiselämän suojaa loukkaava tietokanta.
Voisiko näin laaja yksityiselämän suojan loukkaus kuitenkin olla oikeutettua? Hyväksyttäviä tarkoituksia palvelevat, välttämättömät ja oikeasuhtaiset loukkaukset ovat sallittuja. LVM:n mukaan selvityksen keskeisimpänä motiivina on tieliikenteen taloudellisen ohjauksen tehostaminen. Tämän katsotaan edellyttävän hinnoittelujärjestelmää, joka mahdollistaa maksun kohdistamisen ajan, paikan ja ajoneuvon tyypin mukaan (esim. kilometrimaksu) [5]. Valtion fiskaalisten tarpeiden täyttäminen on tärkeä reunaehto, mutta se ei ole motiivina juuri paikannukseen perustuvan verojärjestelmän selvittämiselle.
Selvitetyllä verorakenteen muutoksella tavoitellaan siis puhtaasti poliittisia päämääriä, eikä kyse ole mistään objektiivisesta, painavien yhteiskunnallisten tekijöiden asettamasta välttämättömyydestä. Poliittisten päämäärien ajaminen ei voi olla hyväksyttävä peruste ihmisoikeuksien loukkaamiselle. Päin vastoin, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 17 artikla näyttäisi periaatteessa kieltävän mm. sananvapauden ja muiden poliittisten vapauksien käyttämisen tällaisten tavoitteiden ajamiseen [6].
Effin näkemyksen mukaan paikantamiseen perustuva vero olisikin vakava ja laajamittainen yksityiselämän suojan loukkaus, joka ei palvelisi hyväksyttäviä päämääriä ja jota ei muutenkaan voi pitää välttämättömänä.
1) Tulisiko autoilun verotukseen liittää myös liikennepoliittisia tavoitteita?
Verotuksen ensisijaisena tarkoituksena on julkistalouden rahoittaminen ja toissijaisena yhteiskunnan ohjaus talouspoliittisin keinoin. Poliittisten tavoitteiden yhdistämistä verotukseen on aina tarkasteltava kriittisesti, koska verotuksella voidaan oikeuttaa muun muassa kohtuullisia yksityiselämän suojan loukkauksia. Poliittisten tavoitteiden huomioimisella ei ainakaan saa olla loukkauksia laajentavaa vaikutusta.
Liikennepoliittiset tavoitteet eivät saa vaarantaa yksityiselämän suojaa eikä kansalaisten oikeusturvaa enempää kuin on välttämätöntä verotuksen toteuttamiseksi tai kohtuullisen ohjaavan vaikutuksen toteuttamiseksi. Koska sekä liikenteen tehokas verotus että kohtuullinen ohjaava vaikutus voidaan toteuttaa yksityisyyttä juurikaan loukkaamatta, ei laajaa yksityisyyden loukkausta voida oikeuttaa poliittisin motiivein perustellulla verorakenteen uudistamisella.
2) Mitkä ovat mielestänne parhaita keinoja varmistaa liikenneverkon kapasiteetin tehokas käyttö sekä liikenteen turvallisuus ja ympäristötavoitteiden toteutuminen?
Effi ei suoranaisesti ota kantaa liikennepolitiikkaan, mutta tavoitteita voidaan edistää yksityisyyttä loukkaamatta monin tavoin. Esimerkiksi ruuhkamaksun voisi toteuttaa vinjettimaksuna tai mikroaaltotekniikalla anonyymisti (vrt. haltijakohtainen matkakortti). Polttoainevero on täsmävero ajoneuvojen päästöihin. Ajoneuvoveroa voisi painottaa ajoneuvojen ominaisuuksien tai aluepoliittisten tavoitteiden perusteella.
3) Tulisiko mielestänne autoilun verotuksen olla alueellisesti erilaista eri puolilla Suomessa, esimerkiksi alhaisempaa maaseudulla kuin kaupunkiseuduilla…
Kysymys ei kuulu Effin alaan, joten Effi ei ota siihen kantaa muuten kuin edelleen painottamalla, ettei alueellinen verotus oikeuta esitetyn kaltaista yksityisyyden loukkausta. Lienee myös syytä huomioida, että liian tarkka alueellistaminen voi sekin yksilöidä ihmisiä liian tarkasti ja jo itsessään loukata yksityisyyttä.
4) Kuinka digitalisoitumiskehitys tulee mielestänne näkymään ja vaikuttamaan liikennesektorilla tulevaisuudessa?
Nykyistä älykkäämmin liikennetilanteen huomioivat navigointijärjestelmät tulevat yleistymään lähitulevaisuudessa, todennäköisesti kaupallisin perustein tarjottavina palveluina. Pidemmällä aikavälillä automaattisesti ohjautuvat ajoneuvot tulevat osaksi liikennettä.
Valtion vastuulla on asettaa raamit järjestelmäkehitykselle, jotta suunnittelussa otetaan yksityisyyden suojan vaatimukset huomioon alusta pitäen myös yksityisellä sektorilla. Ensisijaisesti järjestelmät tulee suunnitella siten, ettei niissä edes synny yksityisyyttä tai oikeusturvaa vaarantavaa tietoa. Täydellisesti yksilöivien tunnisteiden käyttöä on vältettävä ja tiedot on yleensä anonymisoitava. Esimerkiksi keskenään kommunikoivat älyliikenteen ajoneuvot tuskin tarvitsevat täsmällistä tunnistustietoa naapureistaan. Mahdollisia vaara- ja onnettomuustilanteita varten ajoneuvoissa on jo kaikki tarvittavat fyysiset tunnisteet rekisterikilpien ja erinäisten sarjanumeroidenkin muodossa, joten siltäkään osin ei jatkuvaa seurantaa tarvita.
On tärkeää, että ajoneuvojen tietokoneet ovat ajoneuvon haltijan hallinnassa ja avoimen lähdekoodin käyttöä tulee suosia siten, että sen käyttäminen on mielekkäästi mahdollista myös käytännössä. Ajoneuvon haltijan on voitava halutessaan tarkastella ajoneuvon toimintaa ja vaikuttaa siihen – onhan hän vastuussa sen toiminnasta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä ajoneuvon hallintaan kuten ohjaukseen tai jarruihin vaikuttavien järjestelmien tietoturvalliseen toteuttamiseen.
[1] Oikeudenmukaista ja älykästä liikennettä. Työryhmän loppuraportti , Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 37/2013.
[2] Oikeudenmukaista ja älykästä liikennettä. Tietoturva ja yksityisyyden suoja -alatyöryhmä , Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 40/2013.
[3] Judgement in case C-293/12
[4] Uzun v. Germany, Judgment 2.12.2010, European court of human rights.
[5] T Suvanto, Tiemaksujen selvittämisen motiiveja, 12.6.2012, LVM
[6] Euroopan ihmisoikeussopimus, Valtiosopimus 63/1999