Nettisensuuri-FAQ

/ Yleinen / By /

Viimeisen päivityksen ajankohta: 16.5.2009

Tähän dokumenttiin on koostettu
uusia ja vanhoja asioita, joiden avulla sensuurilakia eli lakia lapsipornografian levittämisen estotoimista on perusteltu ja lobattu sekä
muita nettisensuuriin liittyviä kysymyksiä.

Laki valtuuttaa keskusrikospoliisin (KRP) ylläpitämään estolistaa, joka on tarkoitettu ulkomaisten lapsipornografisia kuvia sisältävien sivustojen sensurointiin. Estolista on kuitenkin paljastunut sisältävän
kaikkea muutakin kuin lapsipornografisia sivuja, mukaanlukien suomalaisen mielipidesivuston.

Vaikka suurin osa sensuroiduista sivustoista on Yhdysvalloissa ja EU-maissa, ei KRP ilmeisesti
ole ilmoittanut niistä paikallisille viranomaisille.

Eduskunta hyväksyi lain vuoden 2006 lopussa ja se astui voimaan 1.1.2007. Estolista otettiin käyttöön joulukuussa 2007. Kohu syntyi, kun KRP lisäsi listalle (joka lain mukaan saisi sisältää ulkomaisia lapsipornografisia kuvia sisältäviä sivustoja) kotimaisen nettisensuuria ja lapsipornoa vastustavan sivuston http://lapsiporno.info/ (joka ei edes sisällä kuvia). Syntyneessä keskustelussa (sitä ennen keskustelu oli tyssännyt lapsipornokortin heilutteluun) on esitetty erilaisia väitteitä, joita on kommentoitu
kootusti tällä sivulla.

Tässä dokumentissa olevaa tekstiä saa käyttää vapaasti –
tämä dokumentti on Public Domainia.

Taustalukemista:

Kannattaa kuunnella myös Effin varapuheenjohtaja Ville Oksasen ja Pelastakaa Lapset ry:n projektipäällikkö
Mari Laihon
väittely YLE1:n Napit vastakkain -ohjelmassa 23.4.2008 aiheesta
Pitääkö internetiä sensuroida
(väittely mp3-muodossa, kesto n. 30 minuuttia).

Effi nettisensuurista viime vuosina

“Lapsipornografiset sivustot pitää sulkea”

Lapsipornografiset sivustot pitää sulkea.

Sivujen lisääminen estolistalle ei sulje sivustoja. Estolistalla vain yritetään estää
sivuston näkyminen suomalaisilta. Esto on helppo kiertää ja se vain toimii mainoksena näille sivustoille (estettyjen sivustojen nimet on sensuurin teknisen toteutuksen vuoksi mahdollista selvittää varsin helposti).

Suositulla kirjakauppa-analogialla estolista tarkoittaa sitä, että jos kirjakaupasta löytyy lapsipornografiaa sisältävä
kirja, poliisi vetää helposti kierrettävän lippusiiman koko kirjaosaston ympärille (sensuuri on helppo kiertää
ja suurin osa sensuroiduista sivuista eivät sisällä lapsipornografiaa) – kuva tällaisesta kirjakaupasta. Poliisi ei ole edes yrittänyt takavarikoida kirjoja (sulkea sivustoja), vaikka
suurin osa sensuroiduista sivustoista sijaitsee Yhdysvalloissa ja EU-maissa, joihin
viranomaisyhteistyön luulisi toimivan.

Käytännön esimerkki: Amnesty Internationalin verkkosivusto http://www.amnesty.fi/ on sensuroitu
Kiinassa (tarkastus). Kiinan viranomaiset
yrittävät siis estää kiinalaisia näkemästä tätä “haitallista materiaalia” sisältävän sivua, mutta
se ei tietenkään mitenkään vaikuta Amnestyn sivun toimintaan tai näkymiseen esimerkiksi Suomessa.
Kiinan sensuuri ei myöskään estä Amnestyn sivujen näkymistä Kiinassa, koska sensuuri on
helposti kierrettävissä, ks. esim.

Toimittajat ilman rajoja -järjestön ohje.

Lapsipornosivustojen ylläpitäjille sensuurista ei ole mitään haittaa. Ne, jotka tällaisia sivustoja etsivät, löytävät ne estoista huolimatta.

Lapsipornografisten sivustojen ylläpitäjät ovat vain tyytyväisiä siitä, että sensuurin kaltainen näennäistoiminta luo vaikutelman, että asialle tehtäisin jotakin (vaikka oikeasti ei tehdäkään), jolloin he saavat työskennellä rauhassa.

Lain nimi “laki lapsipornografian levittämisen estotoimista” on siis harhaanjohtava, koska estolistat eivät mitenkään estä materiaalin levittämistä.

Kannattaa lukea Matti Nikin laittomasti sensuroidulta sivulta kirjoitus
tehokkaista toimista lapsipornografiabisnekseen puuttumiseksi
(sensuurin kiertävä linkki).

“Rikoslaki pätee myös netissä”

Kyllä, rikoslaki pätee myös webissä.

Sensuurin vastustajat ovatkin sitä mieltä, että sivustot pitää sulkea ja ylläpitäjät ja materiaalin tuottajat pitää saada vastuuseen.

Sivuja sensuroimalle ketään ei kuitenkaan tuoda oikeuden eteen, vaan rikolliset
saavat jatkaa toimintaansa vapaasti.

“Lapsipornografia ei ole sananvapausasia”

Muiden muassa viestintäministeri Suvi Lindén on

todennut, että lapsipornografia ei ole sananvapausasia.

Lapsipornografia ei olekaan sananvapausasia. Julkisessa keskustelussa kukaan ei ole kannattanut
lapsipornografisten kuvien levittämistä.

Lapsipornografian levittäminen on väärin ja levittäjät on saatava vastuuseen.

Sensuuri ei mitenkään estä lapsipornografisten kuvien levittämistä.
Sensurilla ongelma lakaistaan maton alle ja sensuroidut sivustot jatkavat
toimintaansa aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Toisaalta, sananvapauskaan ei ole lapsipornoasia, vaikka jotkut haluavat asian
niin esittää. Sananvapauskysymys tästä on tullut siitä syystä, että on tehty
salaisiin estolistoihin perustuva ennakkosensuurimekanismi, jota hallinnoidaan
miten sattuu ja jossa estolistat sisältävät mitä sattuvat (muun muassa suomalaisen nettisensuuria
kritisoivan sivuston).

“Veisihän poliisi kirjakaupastakin lapsipornokirjat pois”

Viestintäministeri Suvi Lindén on myös esittänyt, että lapsipornografian levittämiseen pitää olla yhtä tiukat pelisäännöt kuin vastaavan materiaalin jakamiseen esimerkiksi painotuotteina.

Lindénin kirjakauppavertauksen mukaan:

Jos ajatellaan, että kirjakaupassa olisi lapsipornoa tai lapsipornoon viittaavaa materiaalia,
niin poliisi kävisi hakemassa sen pois. Ihan samalla tavalla pitää toimia sähköisessä ympäristössä.

Ministeri Lindén on oikeassa: sivut on saatava pois verkosta samalla tavalla kuin lapsipornografiaa sisältävät
kirjat kirjakaupasta. Ei riitä, että koko kirjaosaston eteen (jos osastolla on muutama kielletty kirja) vedetään helposti kierrettävä lippusiima. Sensuuri ei poista sivuja verkosta.

Kuvia Lindénin kirjakaupasta.

“Estolista sisältää lähinnä lapsipornografisia sivustoja”

Estolistaa tutkineiden mukaan lista
sisältää suurimmaksi osaksi laillisia pornografisia sivustoja (analyysi eräästä sensuroidusta amerikkalaisesta sivustosta). Sensuroitu on myös täysin pornografiaan liittymättömiä sivuja, kuten esimerkiksi Matti Nikin ylläpitämä
Suomessa sijaitseva nettisensuurin vastainen sivusto
osoitteessa http://lapsiporno.info/ ja amerikkalainen hakukone (www.clckm.com).

Eri arvioiden mukaan 50-99% estolistalla olevista sivuista on täysin laillisia. Joitakin viitteitä:

Kevään 2008 kohun jälkeen listan sisällöstä nousi kohua, kun syyskuussa 2008 KRP sensuroi WWW-standardiorganisaation W3C:n (poliisin mukaan W3C:n sensurointi oli vahinko, joka johtui sensuurilistan puutteellisesta laadunvarmistuksesta), ja tammikuussa 2009, kun estolista vuoti julkisuuteen.

“Kyseessä kuitenkin hyvin tärkeä periaatteellinen linjaus”

Muun muassa Pelastakaa Lapset ry:n
ja lapsiasiavaltuutettu toteavat tiedotteessaan, että “kyseessä on kuitenkin hyvin tärkeä periaatteellinen linjaus”.

Moni muukin on esittänyt, että eihän sensuuri mihinkään auta, mutta on silti tärkeää, että näyttää, että lapsipornografian estämiseksi tehtäisiin jotakin.

Oikeasti tehokas tapa olisi panostaa kansainväliseen viranomaisyhteistyöhön, sivustojen sulkemiseen (ei siis vain piilotteluun) ja syyllisten saamiseen oikeuden eteen. Resurssien hukkaaminen sensuurin kaltaiseen näennäispuuhasteluun tarkoittaa vähemmän resursseja näihin oikeasti tehokkaampiin keinoihin. Sensuurin avulla
lapsipornografiaongelma yritetään lakaista maton alle, pois silmistä, pois mielistä.

Poliisin keräämät periaatteessa salaiset lapsipornolistat ovat teknisistä syistä helposti kenen tahansa selvitettävissä. Haluavatko Pelastakaa Lapset ry ja lapsiasiavaltuutettu siis julkaista listoja (kun sensuuri otetaan käyttöön,
periaatteessa salaisten listojen sisältö on selvitettävissä)
väitetysti lapsipornografiaa sisältävistä sivuista ja
hukata resurssit tällaiseen tyhjänpäiväiseen toimintaan?

“Jos näkee lapsipornografisia kuvia vahingossa voi tulla pedofiiliksi”

Jotkut ovat perustelleet sensuuria sillä, että altistumalla lapsipornografisille kuville voi tulla pedofiiliksi.

Tälle porttiteorialle tai “meissä kaikissa asuu pedofiili” -teorialle ei kuitenkaan ole mitään tieteellisiä perusteita
[jos joku tietää viitteen tieteelliseen artikkeliin, jossa väitetään päinvastaista, niin voi lähettää postia].

Ensinnäkin, lapsipornoon on käytännössä mahdotonta törmätä vahingossa – ja toisaalta kuvia näkemällä ei tule pedofiiliksi.

“Lapsipornosivustot ovat maissa, joihin ei ole viranomaisyhteistyötä ja siksi estolistaa tarvitaan”

KRP:n estolistalla olevat väitetyt lapsipornografiasivustot ovat melkein kaikki Yhdysvalloissa ja EU-maissa.

KRP:n olisi hyvin helppo tarkastaa sivuston sijaintimaa ja lähettää asiasta tieto (i) sivuston Internet-palveluntarjoajalle ja (ii) paikallisille viranomaisille. Tätä KRP ei kuitenkaan ole tehnyt.

Useilla estetyillä sivuilla on lisäksi selkeästi
sanottu sivuston ylläpitäjän yhteystiedot.

Ohje KRP:lle: Olette esimerkiksi sensuroineet sivuston galleries.nubiles.net (tätä tapausta on
analysoity Internet on mobiili -blogissa). Kirjoittakaa unix- tai linux-käyttöjärjestelmän komentoriville “host galleries.nubiles.net”, näin saatte IP-osoitteen 64.111.198.254. Tämän jälkeen kirjoittakaa “whois -h whois.geektools.com 64.111.198.254” – tai käyttäkää webbikaavaketta. Näette, että Internet-palveluntarjoaja on yhdysvaltalainen ISPrime
ja heidän abuse-osoitteensa on abuse@isprime.com, lähettäkää sinne postia. Kertokaa asiasta myös FBI:lle.
Sivuston maantieteellisen sijainnin selvittelyyn voi käyttää myös
GeoIP-palvelua.
Jos sivustolla oikeasti olisi lapsipornoa, niin se suljettaisiin hyvin nopeasti.

Onko tämä liian vaikeaa KRP:lle? Tarvitaanko lisää koulutusta?

Yhdysvalloissa sijaitsevasta
galleries.nubiles.net-sivustosta voi kuitenkin olla turha tehdä ilmoituksia,
koska sivusto sisältää
laillista pornografiaa, lapsipornografisia kuvia ei löydy.

“Voihan väärästä listauksesta valittaa”

Väärästä listauksesta valittaminen on erittäin vaikeaa.

Sivujen katselija ei näe sensuroitua sivustoa, joten hän ei voi tietää onko listaus aiheellinen. Kukaan ei ilmoita asiasta sivuston ylläpitäjälle. Poliisi ei ole listan salaisuuteen vedoten kertonut syytä listaukselle, joten vaikka sivuston ylläpitäjä saisikin sensuurista tietää, ei hän saisi tietää miksi hänet on sensuroitu (syy voi olla esimerkiksi että jonain ajanhetkenä joku on postannut jollekin sivuston keskustelupalstalle jotain, josta KRP ei ole pitänyt). Valituksia varten on annettu yksi sähköpostiosoite krp-nettiesto@krp.poliisi.fi. Ilmeisesti kyseiseen osoitteeseen lähetettyä postia lukee sama virkamies, joka on alunperin sivuston listalle lisännyt – ei kovin puolueeton valituskanava.

Jos valittaminen ylipäänsä on hankalaa, niin valituksen saaminen puolueettomaan oikeuskäsittelyyn on puolestaan mahdotonta.

Ollaan hyvin kaukana siitä “läpinäkyvyydestä”, jota
lakia valmisteltaessa luvattiin.

Läpinäkyvyyden lupaajat

  • Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen: “Poliisin on tarvittaessa kerrottava, miksi jokin sivu on estolistalla. Näin varmistetaan järjestelmän läpinäkyvyys” http://www.tietokone.fi/uutta/uutinen.asp?news_id=28865
  • Viestintäministeri Suvi Lindén: “siinä vaiheessa kun tällainen estotoimenpide toteutetaan, niin silloinhan tämä (että osoite on estolistalla) muuttuu julkiseksi”, MTV3:n haastattelussa 4.3.2008

“Estolista on julkinen”

Viestintäministeri Suvi Lindén antoi MTV3:n haastattelussa 4.3.2008
omituisen lausunnon:

Mun mielestä se on ihan
luonnollista, että silloin kun poliisi tekee tutkintaa – ja tämähän
tietyssä mielessä on, koska he käyvät läpi tämän aineiston ja siltä
osin kuin löytävät sieltä sitten lapsipornografiaa niin tämmönen,
tämmönen sivusto sitten tälle ns. listalle joutuu. Siis tässä
vaiheessa asiat ovat, ovat tuota salaisia, mutta siinä vaiheessa kun
tällainen estotoimenpide toteutetaan, niin silloinhan tämä muuttuu
julkiseksi. Eli kyllä mä näen, että poliisilla pitää olla työkalut
työnsä tekemiseksi ja siinä vaiheessa kun, kun sitten toimenpiteet
tehdään ja sivustolle esto, esto toteutaan, niin silloinhan on
tiedossa, että tämä sivusto on estetty juuri lapsipornografian
leviämisen estämiseksi ja näin ollen, näin ollen se ei ole enää
salainen se osoitetieto. Ja silloin kun poliisilla on, on aineistoa
käytettävissään ja ei vielä ole sitten estoja toteutettu, niin silloin
se on mun mielestä ihan selvää, että tämän tyyppinen aineisto on
salaista.

Listahan on lain mukaan salainen, eikä sitä “julkisteta” sen jälkeen kun sivusto on lisätty estolistalle. Toki tämän jälkeen sivuston nimi on mahdollista saada selville, mutta missään nimessä julkinen se ei ole (laki velvoittaa esimerkiksi teleoperaattorit pitämään listan salaisena).

“Suodatus on vapaaehtoista ja teleoperaattorithan ne suodatuksen tekevät”

Viestintäministeri ja KRP yrittänyt väistellä vastuutaan sanomalla, että kyseessä ei ole mikään sensuuri, koska suodatushan on teleoperaattoreille täysin vapaaehtoista.

Teleoperaattoreille ei voi sensuroida viestintää omatoimisesti.
Lain lapsipornografian estotoimista yksi peruste on nimenomaan, että
se oikeuttaa operaattorit sensuroimaan liikennettä
poliisin toimittaman estolistan perusteella.

Teleperaattorit ovat painottaneet, että nimenomaan poliisi päättää mitä sensuroidaan. Teleoperaattori ei voi valvoa välittämänsä liikenteen laillisuutta sen enempää kuin postikaan voi etsiä laitonta postia höyryttämällä kuljettamiaan kirjeitä auki ja tutkimalla niiden sisältöä.

Sensuurin vapaaehtoisuus tarkoittaa muun muassa
sitä, että valtio ei halua maksaa tehokkaan sensuurin kustannuksia, jotka saattaisivat tulla sen maksettaviksi, jos toteutus olisi pakollista.

Viestintäministeri Suvi Lindén haluaisi velvoittaa teleoperaattorit ottamaan käyttöön KRP:n salaisen suodatuslistan, jos “vapaaehtoisuus” ei tepsi. Aikaisemmat mininisterit ovat esittäneet saman uhkauksen ja myös hallituksen esityksessä 99/2006 todetaan:

Mikäli vapaaehtoinen järjestely osoittautuu tehottomaksi, estettä velvoittavan lainsäädännön
valmistelun aloittamiselle ei ole.

“Suodatetaanhan roskapostiakin”

Roskapostisuodatus on vapaaehtoista (lapsipornografiasuodatus on “vapaaehtoista” teleoperaattorille,
mutta pakollista tällaisen teleoperaattorin asiakkaalle) eikä se perustu poliisin ylläpitämään listaan.

Teleoperaattorit ovat aina tarjonneet erilaisia muun muassa pornografisten sivustojen
suodatusohjelmia vapaavalintaisena lisäpalveluna. Nämäkin ratkaisut ovat
kaukana täydellisestä,
mutta jokaisella on toki oikeus tällaiseen palveluun, jos katsoo sen tarpeelliseksi.

Roskapostisuodatuksessa on myös se tärkeä ero lapsipornografisten sivujen sensuuriin, että
suurin osa välitetystä sähköpostiliikenteestä on roskapostia,
kun lapsipornografisille sivustoille ei voi käytännössä vahingossa päätyä eli
webbiliikenteessä ei lapsipornografiaa juuri välity. Roskapostisuodattimesta on siis keskivertokäyttäjälle
konkreettista hyötyä, lapsipornografiasuodattimesta ei.

Roskapostisuodattimien tehokkuutta
voi kuvata kahdella luvulla: kuinka suuri osa roskapostista jää suodattamatta (“väärät negatiiviset”) ja kuinka suuri osa
suodatetuista viesteistä ei oikeasti ole roskapostia (“väärät positiiviset”).
Nykyisillä roskapostisuodattimilla kummatkin luvut ovat varsin hyviä, suodatustekniikasta riippuen
arviolta 1-20% roskapostista jää suodattamatta eikä ei-roskapostiviestejä juuri suodattimiin tartu, tyypillisesti reilusti
alle 1% suodatetuista viesteistä on väärin perustein suodatettu. Lapsipornografiasuodattimessa vastaavat luvut ovat ehkä 99%
vääriä negatiivisia (lapsipornografiaa ei yleensä edes levitetä avoimilta verkkosivuilta, joihin nykyisen kaltainen
suodatus voisi edes periaatteessa tepsiä) ja 99% vääriä positiivisia (suurin osa suodatetuista sivuista ei sisällä
lapsipornografisia kuvia).

Roskapostisuodatus yleensä myös toimii siten, että roskapostiviestejä ei oletusarvoisesti
heti tuhota, vaan päätyvät eri postikansioon.
Käyttäjä voi siis tarkistaa, että mitään ei ole suodatettu väärin perustein.

“Sensuuri on normaalia rikostorjuntaa”

KRP:n rikosylikomisario
Lars Henriksson näkee ennakkosensuurin pelottavasti ihan normaalina rikostorjuntana: “Tiukasti [Henriksson] torjuu väitteet, että lapsipornon esto olisi turhaa. Silloin kaikki rikostorjunta voitaisiin julistaa tarpeettomaksi.”

Henrikssonin väite on väärä. Sensuurilla ei torjuta mitään rikollisuutta.
KRP totesikin aikaisemmin lausunnossaan laista lapsipornografian
estotoimista päinvastaista (lausuntokooste, s. 3-8): “Keskusrikospoliisin näkemyksen mukaan laki [lapsipornografian levittämisen estotoimista] ei valitettavasti tuo poliisille mitään uutta merkittävää työkalua rikostorjuntaan.”

“Sensuurin kiertäminen on vaikeaa”

Sensuurin kiertäminen on erittäin helppoa.

Voi esimerkiksi käyttää kolmannen osapuolen välityspalvelimia, joita on tarjolla lukematon määrä.

Esimerkiksi laittomasti sensuroidun lapsiporno.info-sivuston näkee
lisäämällä palvelimen nimen loppuun nyud.net, siis http://lapsiporno.info.nyud.net/.

Katso myös Je.org:n ohje,
Sensuuri.infon ohje ja
Toimittajat ilman rajoja -järjestön ohje.

Mitä jää jäljelle?

Mitä perusteluja jää jäljelle?

Muun muassa Pelastakaa Lapset ry:n ja lapsiasiavaltuutetun tiedotteessa todetaan, että sensurointi on tarpeen kuvissa esiintyvien lasten yksityisyyden suojan vuoksi. Lasten yksityisyyden suoja on tärkeä, mutta ikävä kyllä tässä tilanteessa yksi pienimmistä ongelmista. Sitä paitsi sensuuri on täysin tehoton ja helposti kierrettävä. Mitä mahtavat hyväksikäytetyt lapset ajatella, jos he kuulevat, että Suomessa resursseja on haaskattu tehottomaan sensuuriin sen sijaan, että toimintaa olisi yritetty saada loppumaan?

Viestintäministeri Suvi Lindén totesi MTV3:lle 4.3.2008:

Toimittaja: Kuitenkin nämä tämän lain kriitikot sanovat sitä, että
laki sinänsä ei auta sitä perimmäistä asiaa eli sitä että, että lapsen
seksuaalinen hyväksikäyttö tai tämmöisen materiaalinen levittäminen
estyisi. Mitä te siitä ajattelette?

Viestintäministeri Suvi Lindén (puhelimessa): Olen kyllä heidän
kanssaan siinä mielessä vähän eri mieltä, että tämä laki on tehty
toisaalta estämään, estämään lapsipornografian levittämistä tuolla
netissä, mutta myös estämään, sanotaanko, lasten ja nuorten
surffatessa netissä heidän pääsy, pääsy tämän tyyppisille
sivuille. Ja, ja siinä suhteessa uskon, että se lain tarkoitus jota
varten se on säädetty ainakin osittain toteutuu. On varmasti paljon
muitakin keinoja joilla, joilla tätä, tätä asiaa hoidetaan ja näitä
keinoja tulee käyttää ja se on paljolti kiinni poliisin yhteistyöstä
sitten kansainvälisesti ja, ja niin edelleen, mutta uskon kyllä, että
tällä lailla on oma paikkansa tässä kokonaisuudessa.

Tarkoitus onkin vain estää lasten ja nuorten pääsy lapsipornografiaa sisältäville sivuille!
Tähän voisi kommentoida, että on käytännössä mahdotonta vahingossa päätyä
lapsipornogafiaa sisältäville sivuille. Myös täysi-ikäisiin
tasapuolisisesti kohdistuva kansallinen nettisensuuri
on hyvin outo keino lasten ja nuorten suojelemiseksi tässä mielessä,
tehokkaampaa olisi mediakasvatus ja lasten ja nuorten netinkäytön valvonta
vanhempien toimesta.

“Ihan lasten etua me vaan ajetaan”

Lasten suojelua on käytetty keppihevosena
nettisensuurin
laajentamiseksi muun muassa tekijänoikeutta väitetysti rikkoviin
sivustoihin sekä nettipokerisivustojen sensurointiin. Kummassakin
on taustalla taloudellinen etu (mediayhtiöiden tulot
ja RAY:n pelimonopolin suojelu), jonka ajamiseen lasten suojelu
sopii oikein hyvin.

EU
maksaa yksityisille järjestöille miljoonia euroja
erilaisten nettivihjeiden, joita käytetään estolistojen koostamiseen,
ja tiedotusprojektien pyörittämiseen. Esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry (PeLa)
on budjetoinut “nettiturvallisuustoimintoihin”
277.500 euroa vuonna 2008,
josta 136.330 euroa on henkilökuluja (vastaa 3-4 kokopäiväisen henkilön palkkaa).
93% PeLan nettiturvallisuustoimintoihin käytettävistä
rahoista saadaan julkisista varoista erilaisina avustuksina.
Vaikka tukia saavien lastensuojelujärjestöjen
motivaatio olisikin aidosti lasten suojelu
eivätkä järjestöt tavoittele taloudellista voittoa,
on hyvä muistaa, että estolistat ja nettisensuuri tarkoittavat näille järjestöille
konkreettisia työpaikkoja. Tämä voi tehdä tukea saavista järjestöistä
vähemmän vastaanottavaisia estolistojen kritiikille.

“Muualla ei ole ollut kohua”

KRP:n rikosylikomisario Lars Henriksson ihmettelee sananvapauskeskustelua.
Hänen mukaansa Norja, Ruotsi ja Tanska ovat suodattaneet lapsipornoa ilman vastaavanlaista kohua.

Lähde: 24.2.2008 08:43 HS: Lapsipornon suodatus ei toimi läheskään kaikilla

Kohua Ruotsissa:

Hollannissakaan ei ole mennyt ihan putkeen:

Hyvinkin asiantuntevaa kritiikkiä on esitetty muuallakin Euroopassa:

Hiukan asian sivusta:

Tässä ei ole kyse sensuroinnista, vaan sinänsä aiheellisesta poliisioperaatiosta, ja sen osumisesta (ilmeisesti kirjoitusvirheen vuoksi) väärään kohteeseen, mutta kommentti jonka mukaan väärä syyttäminen äärimmäisen vakavasta rikoksesta on vakava
törppöys, osui silmääni:

“Suomalaisia sivuja saa sensuroida”

KRP on lisäsi estolistalle
helmikuussa suomalaisen lapsipornografiaa ja nettisensuuria
vastustavan sivuston http://lapsiporno.info/
(sensuurin kiertävä linkki).

Poliisi on perustellut lapsiporno.info:n sensurointia sillä,
että kyseisellä sivustolla on julkaistu otos KRP:n estolistasta (siis sivustoista, joiden
katselun sensuurin pitäisi estää) ja siten sivusto voisi auttaa lapsipornografian löytämistä.
Poliisi on sanonut, että laki lapsipornografian estotoimista sallisi suomalaisen ja lapsipornografiaa
sisältämättömän sivuston sensuroinnin. Saman väitteen on toistanut

viestintäministeri Suvi Lindén.

Laki kuitenkin selvästi sallii vain (i) ulkomaisten ja (ii) lapsipornografisia kuvia sisältävien
sivustojen sensuroinnin.

Lakitekstistä (1, 2 ja 4 §):

Tämän lain tarkoituksena on lasten ja heidän perusoikeuksiensa suojaamiseksi edistää toimenpiteitä,
joiden avulla voidaan estää pääsy ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornosivustoihin. – –

Tässä laissa tarkoitetaan – – lapsipornosivustolla lasta esittävän sukupuolisiveellisyyttä
loukkaavan kuvan levittämistä internetin kautta – –

Poliisi voi laatia, ylläpitää ja päivittää luetteloa lapsipornosivustoista.

Poliisin estolista voi siis sisältää lapsipornosivustoja, joita ylläpidetään ulkomailla.

(Lain hätäinen valmistelu näkyy edellä muun muassa “lapsipornosivuston” määritelmän epäselvyytenä,
lakitekstistä voisi luulla että lapsipornosivusto on levittämistä tarkoittava verbi.)

Lain esitöistä:

Esityksen tavoitteena on varmistaa, että poliisi voi luovuttaa lapsipornografista aineistoa sisältävistä
ulkomailla ylläpidettävistä internet-sivustoista laatimansa luettelon teleyrityksille.

Edellä lainattu kohta selventää (jos se jollekin varsinaisesta lakitekstistä jäi epäselväksi),
että estolista voi sisältää vain sivustoja, jotka sisältävä lapsipornografista aineistoa eli
kuvia. Pelkkiä linkkejä sisältäviä sivustoja ei siis tämän lain perusteella voi sensuroida.

Lain esityöt jatkuvat:

Tämä lakiehdotus ei kuitenkaan tulkinnallisesti avaa mahdollisuuksia mihinkään muuhun kuin
lapsipornografian ulkomaisten internet-sivustojen kautta tapahtuvan levittämisen estotoimiin.

Laki kohdistuu ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornosivustoihin, sillä pääsääntöisesti materiaali
on muualla kuin Suomessa ylläpidettävää.

Sisäasiainministeriön ohje KRP:lle (sensuurin kiertävä linkki):

Lain tarkoituksena on lasten ja heidän perusoikeuksiensa suojaamiseksi edistää toimenpiteitä,
joiden avulla voidaan estää pääsy ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornosivustoihin ja tässä
tarkoituksessa varmistaa, että poliisi voi luovuttaa lapsipornografista aineistoa sisältävistä
ulkomailla ylläpidettävistä internet-sivustoista laatimansa luettelon teleyrityksille.

Laki on siis tarkoitettu viimeisenä keinona sellaisten ulkomaisten lapsipornosivustojen
piilottamiseen, joita ei voi sulkea tavanomaisin oikeudellisin keinoin tai viranomaisyhteistyöllä.

Jos suomalaisella sivustolla olisi selkeästi laitonta sisältöä,
voisi poliisi pyytää tuomioistuimelta

verkkosivun jakelun keskeyttämismääräystä.
Tuomioistuimen olisi annettava keskeyttämismääräys kiireellisenä, jos olisi ilmeistä, että sivuston pitäminen julkisesti saatavilla on rangaistavaa.
Keskeyttämismääräys voitaisiin kohdentaa mahdolliseen kiellettyä materiaalia sisältävään sivuun,
ilman että esimerkiksi KRP:n toimintaa kritisoivia artikkeleja tarvitsisi poistaa.
KRP ei kuitenkaan ole pyytänyt lapsiporno.info-sivustosta tällaista keskeyttämismääräystä,
todennäköisesti johtuen siitä, että tuomioistuin ei keskeyttämismääräystä antaisi,
koska sivustolla ei ole laitonta materiaalia.

Sensuuri on paljon helpompaa: ei tarvita tuomioistuimen
päätöstä eikä sensuroitua tarvitse kuulla. Ilmeisesti poliisin ei myöskään tarvitse noudattaa
lakia estolistan hallinnoinnissa.

Sisäasiainministeri Anne Holmlund ei suostunut kommentoimaan lapsiporno.info-sivuston
sensurointia
vastauksessaan tätä ihmetelleeseen kirjalliseen kysymykseen 77/2008.

“Perustuslakia on noudatettu”

Nettisensuurissa on mitä todennäköisemmin
kyseessä on perustuslain kieltämä ennakkosensuuri, minkä toteaa myös Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta hallituksen esitysluonnoksesta antamassaan lausunnossa (LVM:n lausuntokooste, s. 29-31). Hallituksen esityksessä 99/2006 Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan antama lausunto jätettiin oleellisilta osiltaan kuitenkin huomiotta ja esitettiin lakiehdotuksen käsittelyä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Eduskunta käsitteli lain tästä syystä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä eikä perustuslakivaliokuntaa kuultu.

Lakia ajoivat erityisesti entiset liikenne- ja viestintäministerit Leena Luhtanen ja
Susanna Huovinen, jotka halusivat näennäisesti tehdä lapsipornoasialle jotakin vaalien alla.

Perustuslakivaliokunnan
puheenjohtaja Kimmo Sasi ja valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen
ovat myös todenneet,
että perustuslakia ei ole noudatettu.

“Tehdään sensuurista tarkempaa!”

Käytössä olevaa sensuuria on kritisoitu muun muassa siitä, että se on hyvin epätäsmällistä
ja ei-tarkkarajaista.

Sensuuri on toteutettu palvelimen nimen tarkkuudella. Yhdellä palvelimella voi olla tuhansia eri
tahojen hallinnoimia
sivustoja. Jos yhdellä sivustolla on ollut yhtenä ajanhetkenä jotain, joka ei ole KRP:tä miellyttänyt,
on koko palvelin tuhansine laillisine sivustoineen voitu sensuroida
ja leimata lapsipornoksi ennalta määräämättömäksi ajaksi.

KRP ja ministeriö ovat esittäneet ratkaisuksi, että operaattoreiden tulisi siirtyä tarkempaan niin
sanottuun välityspalvelinpohjaiseen sensurointiin. Sisäasianministeri Anne Holmlund sanoo
vastauksessa kirjalliseen kysymykseen 77/2008:

Poliisi on jo sopinut teleyrityksiä edustavan yhdistyksen kanssa, että jatkossa teleyrityksille toimitetaan
kaksi erillistä listaa. Toinen lista koskee yksinomaan lapsipornografiaa sisältäviä sivustoja, joihin voidaan
soveltaa nykyisenlaista suodatusta. Toinen lista koskee yksittäisiä sivuja, joihin voidaan kohdistaa täsmäsuodatusta
(URL-suodatus). Teleyritysten tekniset valmiudet ratkaisevat, missä laajuudessa ja aikataulussa ne pystyvät ottamaan
käyttöön tekniikkaa, joka mahdollistaa yksittäisten sivujen suodattamisen. Tässä Suomi on menossa muita pohjoismaita
hienojakoisempaan suodatukseen.

Vastaavia järjestelmiä on käytössä
muun muassa Saudi-Arabiassa, Iranissa ja Kiinassa. Tällainen järjestelmä
maksaisi miljoonia euroja ja olisi myös
helposti kierrettävissä.

Ilmeisesti ongelman syvyyttä ja todellista luonnetta ei ole ymmärretty.

Listan tarkentaminen toki auttaa sinne joutuneita sivullisia, mutta lapsipornon uhrien kannalta se ei paranna tilannetta lainkaan. Lapsipornokauppiaiden ja heidän asiakkaidensa toimintaa nettisensuuri vain auttaa lakaisemalla
ongelman maton alle ja toimimalla ilmaisena mainoksena (sensuroidut sivut voidaan selvittää),
oli sensuuri miten tarkka hyvänsä.

Kukaan ei myöskään ole kertonut, miten jatkossa aiotaan huolehtia listan pysymisestä tarkkarajaisena. Kuinka kauan meillä riittää Matti Nikkejä vahtimaan sen luotettavuutta?

Poliisin salailtua listaa ties kuinka pitkään ironisesti vasta estolistan julkistaminen on johtanut lapsipornosivujen sulkemiseen eri maiden kansalaisten ryhdyttyä toimeen (suurimmalla osalla estolistan sivuja tosin ei lapsipornoa ole löytynyt).

Laiton sisältö on saatava pois verkosta ja rikolliset tuomittua oikeudessa. Rikosten piilottelu salaisilla listoilla on ollut karhunpalvelus rikosten uhreille. Poliisin tulee edelleenkin kerätä tietoja lapsipornosivuista, mutta ei sensuuria vaan sivustojen sulkemista varten. Sensuuriin hukatut resurssit olisi pitänyt kohdentaa kansainväliseen viranomaisyhteistyöhön.

Yleisesti: miksi sensuuri ei edistä lasten suojelua?

Tiedetään, että valtaosa lapsipornosta
liikkuu ringeissä ja salatuissa verkoissa, joihin
verkkosensuuri ei voi edes periaatteessa tepsiä.
Tiedetään myös, että lapsipornosivujen osuus WWW-pornosta
on marginaalinen ja enin osa siitä vähästäkin tulee
automatisoitujen ja vaihtuvasisältöisten sivujen kautta,
joihin staattinen suodatus ei tepsi.

Kuten on nähty, KRP ei kykene ilman huomattavia
toimintatapojen muutoksia keräämään luotettavaa listaa
lapsipornografisista sivustoista
(lista on erittäin epätäydellinen ja
sisältää lähinnä laillista materiaalia).

Suurin osa KRP:n estolistalla olevista väitetyistä lapsipornografisista sivuista
sijaitsee Yhdysvalloissa.
KRP ei ilmeisesti ole ilmoittanut estolistalleen lisäämistään
sivuista Yhdysvaltain viranomaisille
– tai sitten sivustot eivät ole sisältäneet lapsipornografiaa.
Yhdysvaltojen liittovaltion poliisi FBI on tunnettu tehokkuudestaan lapsipornografisten
sivujen sulkemisessa ja syyllisten vastuuseen saattamisessa,
esimerkkinä äskettäinen
lapsipornoringin pidätys,
FBI:n tiedote.
Tällaista poliisityötä tarvitaan lisää sen sijaan, että voimavaroja hukataan sensuurivirityksiin.
Muidenkaan maiden viranomaiset
eivät näissä asioissa huonosti toimi.

Sensuurin sijasta normaalit lastensuojeluhankkeet, mukaan lukien medialukutaidon lisääminen,
ja panostaminen kansainväliseen viranomaisyhteistyöhön tuottavat hyviä tuloksia
(ensimmäinen askel viranomaisyhteistyössä olisi, että KRP edes ilmoittaisi väitetyistä
lapsipornografisista sivustoista paikallisille viranomaisille).
Suodatukseen tai sensuuriin käytettävät
resurssit ovat lastensuojeluhyödyltään negatiivisia: itse materiaalille ei tehdä mitään,
vaan se vain merkataan, jolloin tällaisia sivuja etsivä lasten hyväksikäyttäjä löytää ne helpommin,
samalla kun se kunnon kansalainen kuvittelee, että asia on jo hoidettu, eikä ryhdy toimenpiteisiin.

Sisäasiainministerin vastaus kirjalliseen kysymykseen 77/2008

Sisäasiainministeri Anne Holmlund vastasi 13.3.2008 kansanedustaja Kasvin
kirjalliseen kysymykseen 77/2008.

Holmlundin vastaus sisälsi joitakin mielenkiintoisia kohtia:

Laki [lapsipornografian levittämisen estotoimista] mahdollistaa poliisille oikeuden laatia,
ylläpitää ja päivittää luetteloa lapsipornosivuista ja teleyrityksille oikeuden tarjota palvelujaan
siten, että niiden avulla ei ole pääsyä lapsipornosivuille. Lakia on sovellettu myös sivustoihin,
jotka tarjoavat keskitetyn ja laajan pääsyn lapsipornografiasivustoille eli ovat ns. portaaleja
tai toimivat sen tavoin.

Lakitekstin mukaan poliisi saa lisätä
estolistalle ulkomaisia sivustoja, joita käytetään lapsipornografisten kuvien levittämiseen.
Linkittämisestä (“portaaleista”) lakitekstissä tai lain esitöissä ei puhuta – se on
ministerin omaa keksintöä.

Sivustoihin, jotka sisältävät sekä laillista että laitonta aineistoa, teleyritysten käyttämä
suodatustekniikka soveltuu heikommin, sillä suodatus kohdistuu koko sivustoon. Sivuston
ylläpitäjällä on kuitenkin ensisijainen vastuu sivuston sisällöstä kokonaisuudessaan
eikä laillisen aineiston julkaiseminen voi olla oikeutusperuste lasten oikeuksien loukkaamiselle.

Yhdellä palvelimella voi olla jopa tuhansia itsenäisiä sivustoja, joilla on erillinen ylläpitäjä.
KRP on voinut lisätä koko palvelimen estolistalle ilmeisesti jos yhdellä sivustoista on tiettynä
ajanhetkenä ollut väitetysti kiellettyä materiaalia, minkä seurauksena tuhannet asiaan liittymättömät
sivustot on sensuroitu lapsipornografiana.
Holmlund ilmeisesti väittää, että palvelimen ylläpitäjä olisi vastuussa asiakkaidensa
sivustoilla olevasta materiaalista (eikä poliisin tarvitse ilmeisesti
edes ilmoittaa palvelimen ylläpitäjälle sensuroinnista)!

Poliisi on jo sopinut teleyrityksiä edustavan yhdistyksen kanssa, että jatkossa teleyrityksille toimitetaan
kaksi erillistä listaa. Toinen lista koskee yksinomaan lapsipornografiaa sisältäviä sivustoja, joihin voidaan
soveltaa nykyisenlaista suodatusta. Toinen lista koskee yksittäisiä sivuja, joihin voidaan kohdistaa
täsmäsuodatusta (URL-suodatus). Teleyritysten tekniset valmiudet ratkaisevat, missä laajuudessa ja aikataulussa
ne pystyvät ottamaan käyttöön tekniikkaa, joka mahdollistaa yksittäisten sivujen suodattamisen. Tässä Suomi
on menossa muita pohjoismaita hienojakoisempaan suodatukseen.

Tässä Suomi on menossa kohti Kiinan, Iranin ja Saudi-Arabian mallia. Halpa ja tehoton suodatus
vaihdetaan kalliiseen ja tehottomaan.

Sivustojen suodatus on vain yksi keino torjua lapsipornografian levittämistä. Poliisi on viime vuosina tehnyt
kansainvälistä yhteistyötä, jossa keskinäisen tiedonvaihdon kautta on kyetty selvittämään lapsipornografian
levittämistä.

Miksi KRP ei kuitenkaan ole vaivautunut ilmoittamaan estolistalleen lisäämistään sivuista
paikallisille viranomaisille. Estolistalla olevat sivustot sijaitsevat pääasiassa
Yhdysvalloissa ja EU-maissa?

Esimerkiksi toisen valtion poliisiviranomaiselta on saatu tieto suomalaisesta IP-numerosta,
jonne on lähetetty lapsipornografista materiaalia. Saatujen tietojen perustella on kyetty aktiivisilla
poliisin toimilla käynnistämään esitutkinta ja saattamaan lapsipornografisen aineiston hallussapitäjä
tai levittäjä rikosvastuuseen kansallisesti.

Ministeri Holmlund ei yksilöi, mihin tapaukseen hän yllä viittaa.

Kyse voi kuitenkin olla äskettäisestä tapauksesta, jossa
poliisi oli takavarikoinut niin sanotun Tor-solmun
ylläpitäjän tietokoneet.

Tor on tiedonsiirtojärjestelmä, joka mahdollistaa
anonyymin
tiedon välityksen. Tor muodostaa solmuista koostuvan viestintäverkon,
jonka kautta voi esimerkiksi ladata verkkosivuja siten, että tieto sivun lataajasta
anonymisoituu. Lisätietoja Tor-järjestelmän suomenkielisestä kuvauksesta.

Toria käytetään muun muassa sensuurin kiertämiseen totalitäärisissä valtioissa,
joissa on tärkeää kiertää sensuuri ja pysytellä anonyyminä. Lehtimiehet esimerkiksi käyttävät Toria
anonyymiin viestintään toisinajattelijoiden kanssa. Yhdysvaltain laivasto
käyttää Toria arkaluontoiseen viestintään. Ks.
Toimittajat ilman rajoja -järjestön Tor-ohje.

Jos ministeri tarkoitti esimerkillään Tor-solmun ylläpitäjää,
tarkoittaa tämä sitä, että kolmas osapuoli on väitetysti ladannut lapsipornografista
aineistoa Tor-verkon läpi ja Tor-solmun ylläpitäjän kone (joka on ilmeisesti esitutkinnan kohteena)
on sattunut olemaan Tor-verkon liittymäkohtana
avoimeen Internettiin. Tor-solmun ylläpitäjä ei siis tässä tapauksessa olisi levittänyt lapsipornografisia kuvia
sen enempää kuin Internet-liikennettä välittävä teleoperaattorikaan.
Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta 13 §
antaa teleoperaattorille ja Tor-solmun ylläpitäjälle tällaisessa tapauksessa vastuuvapauden
ja siksi juttu kuivunee kokoon
(jos siis ministeri kuvasi edellä kuvatun kaltaista tapahtumaa, ministerin vastauksestahan ei
ilmene mistä on kyse ja esitutkintakin on vielä kesken).

Toivottavasti ministerin valitsema esimerkki ei ollut
paras esimerkki poliisin kansainvälisestä yhteistyöstä
lapsipornoasioissa.
[Kotimaisia lapsipornografian levittämistäpauksia
on onneksi suhteellisen vähän, ehkä ministerillä edellä mainitun
lisäksi ollut parempaakaan esimerkkiä. Esimerkiksi vuonna 2002 poliisille ilmoitettiin
kolme lapsipornon ja rasistisen materiaalin levittämistapausta, joista yksikään
ei johtanut syytteen nostamiseen. Vuosina 2004-2005 KRP tutki yhden kuvien levittämistapauksen,
joka johti ehdolliseen vankeusrangaistukseen (lähde: KRP).]

Holmlund ei kommentoi suomalaisen
lapsiporno.info-sivuston sensurointia, eikä sitä, miksi suurin osa sensuroiduista
sivuista on Yhdysvalloissa ja EU-maissa eikä kyseisten maiden viranomaisiin
ilmeisesti ole oltu yhteydessä.

Kansanedustaja Kasvi kysyi:

Mihin toimenpiteisiin valtioneuvosto aikoo ryhtyä tehostaakseen kansainvälistä yhteistyötä
internetin lapsipornosivustojen ylläpitäjien kiinnisaamiseksi ja sivustojen sulkemiseksi,
taatakseen lapsipornografian levittämisen estämiseen käytetyn listan oikeellisuuden ja
parantaakseen lapsipornografian levittämisen teknisten estotoimien täsmällisyyttä ja läpinäkyvyyttä?

Sisäasiainministeri Holmlundin vastaus, joka oli kuin suoraan KRP:n tiedotuksesta kopioitu,
jätti lähes kokonaan vastaamatta siihen, mihin toimenpiteisiin
valtioneuvosto aikoo ryhtyä lapsipornosivustojen sulkemiseksi ja syyllisten kiinni saamiseksi,
sekä parantaakseen lapsipornografian levittämisen teknisten estotoimien läpinäkyvyyttä.

Epäselvä sensuurilaki vaikuttaa johtavan mitä ihmeellisimpiin ja mielivaltaisimpiin laintulkintoihin.

Tämä dokumentti on Public Domainia.