SWIFT-FAQ: Sopimus pankkidatan siirtämisestä USA:aan

Parlamentti äänestää sopimuksesta keskiviikkona 10.2.2010. Lisätietoja: http://www.edri.org/edrigram/number8.2/swift-deal-european-parliament

Usein kysyttyjä kysymyksiä SWIFT-sopimuksesta

K: Täyttääkö neuvoston laatima sopimusehdotus parlamentin 17.9.2009 annetussa päätöslauselmassa asettamat ehdot, jotka hyväksyttiin selvällä enemmistöllä?

V: Ei. Kuten parlamentin oikeudellinen yksikkö on vahvistanut lausumassaan 2.2., useat ehdot jäävät täyttämättä. Tietojen siirtämiseen ei esimerkiksi vaadita etukäteistä tuomioistuimen päätöstä, ”terrorismi” määritellään laajemmin kuin EU:ssa on ollut tapana, eikä EU-kansalaisten ole mahdollista saada tietojen siirtoa tai sen mahdollisesti vakavia seurauksia tuomioistuinkäsittelyyn Yhdysvalloissa.

K: Kuinka laajasti tietoja aiotaan siirtää?

V: Laajasti. SWIFT:n teknisten ominaisuuksien vuoksi yhtiö ei voi rajoittaa hakujaan tiettyihin yksityishenkilöihin. Tämä tarkoittaa sitä, että sen on siirrettävä tiedot kaikista tietyn valtion tilitapahtumista, jotka on merkitty tietylle päivämäärälle. Raporttien mukaan Yhdysvaltain valtiovarainministeriö on saanut tiedot jopa 25 %:sta SWIFT:n kautta kulkevista tilisiirroista. Tämä ei ole enää kohtuuden rajoissa ja altistaa EU:n laajamittaiselle talousvakoilulle.

K: Suojaako sopimus tietojen siirtoa kolmannelle osapuolelle?

V: Ei. Tietojen siirto kolmansille valtioille ja virastoille jää sopimuksen ulkopuolelle, mutta se sallii ”johtolankojen” siirron. ”Johtolanka” ei ole määritelty lakitekninen käsite EU:ssa, mutta se tarkoittaa joka tapauksessa henkilötietoja EU:n kansalaisista ja heidän liikekumppaneistaan muissa maissa.

K: Täyttääkö sopimus EU:n tietosuoja- ja yksityisyysvaatimukset?

V. Ei. Euroopan tietosuojavaltuutettu ja useat muut tietosuojaviranomaiset ovat toistuvasti julkaisseet yksityiskohtaisia analyysejä, jotka osoittavat, ettei sopimus noudata vakiintuneita EU:n yksityisyysperiaatteita, joihin kuuluvat säilytysaikojen minimointi, tarkoituksenmukaisuusrajoitteet, kerättävän tiedon määrän minimointi, oikeus tarkistaa ja korjata tietoja sekä riippumaton valvonta. Käytännössä sopimus rikkoisi vakiintuneita EU:n ja kansallisia lakeja tällä alalla, myös Euroopan ihmisoikeussopimusta ja EU:n perusoikeuskirjaa.

K: Onko tiedonsiirrosta hyötyä EU:n turvallisuudelle?

V: Ei. Tuomari Bruguièren luottamukselliset raportit eivät ole osoittaneet, että yksikään terrori-isku olisi estetty tai sen tekijät tuomittu tilitapahtumien perusteella. Raporteissa on jopa virheellisiä väitteitä liittyen esimerkiksi saksalaiseen IJU-tapaukseen vuodelta 2007. Saksan keskusrikospoliisi (BKA) on julkisesti ilmoittanut, ettei tilitapahtumatietoja tarvittu tapauksen yhteydessä.

K: Onko neuvosto noudattanut Euroopan unionin toiminnasta tehtyä sopimusta?

V. Ei. Artikla 218 sopimuksen 1.12.2009 päivätyssä versiossa edellyttää, että ”Euroopan parlamentille tiedotetaan välittömästi ja täysimääräisesti menettelyn kaikissa vaiheissa”.

Parlamentille ei ole välittömästi tiedotettu. Kuten parlamentin oikeudellinen yksikkö on vahvistanut lausunnossaan 2.2., ministerineuvosto on toiminut ”sopimuksen artiklan 218(6)(a):n hengen vastaisesti” toimittamalla sopimuksen parlamentille vain viisi työpäivää ennen sen tilapäistä käyttöön ottamista 1.2., ja olemalla reagoimatta parlamentin joulukuusta alkaen toistamiin pyyntöihin. Europarlamentaarikkojen keskustelupyynnöt ministerineuvostolle ja komissiolle ovat jääneet vaille vastauksia viime päiviin saakka.

Parlamentille ei ole myöskään tiedotettu täysimääräisesti. Sopimuksessa on edelleen luottamuksellinen liite, jota ei ole annettu parlamentin nähtäväksi, vaikka siinä määritellään rahoitustapahtumia välittävät yritykset, ja se on siten olennainen osa sopimusta. On myös epäselvää, jos ja miten parlamentille tiedotetaan, mikäli kyseistä liitettä muutetaan myöhemmin.

K: Pitäisikö parlamentin hyväksyä väliaikainen sopimus, jos ministerineuvosto ja komissio myöntävät neuvotteluvaltuudet pitkäaikaiselle sopimukselle, joka täyttäisi täysin parlamentin asettamat kriteerit?

V: Ei. Parlamentilla on täysi vastuu äänestää tämänhetkisestä väliaikaisesta sopimuksesta. Se ei voi perääntyä vastuustaan vain sen vuoksi, että myöhemmin saatetaan saada aikaan parempi sopimus. Parlamentin täytyy myös äänestää kaikista pitkäaikaisista sopimuksista perustuen sopimuksen varsinaiseen tekstiin, jos sellainen on neuvoteltu, eikä myöhempiä sopimuksia varten myönnettyihin neuvotteluvaltuuksiin.

K: Mitä tapahtuu terrorismia koskeville poliisitutkinnoille, mikäli parlamentti jättää sopimuksen hyväksymättä?

V: Tällöin sopimuksen väliaikainen soveltaminen keskeytetään kymmenen päivän kuluttua hylkäämisestä, ja sopimuksen voimassaolo lakkaa 30 päivän kuluttua. Yhdysvaltain viranomaiset voivat silti pyytää tietoja yksittäistä esitutkintaa varten, mutta pyyntöjä koskee korkeampi tietosuoja, ja niihin sovelletaan valtioiden välisiä kahdenkeskeisiä yhteistyösopimuksia.

K: Mitä tapahtuu transatlanttisille suhteille, mikäli parlamentti jättää sopimuksen hyväksymättä?

V: Tällöin Yhdysvaltain hallitus ymmärtää, ettei se voi neuvotella uusia sopimuksia, myöskään pitkäaikaisia, kunnioittamatta parlamentin viisi kuukautta sitten asettamia selviä kriteerejä. Tämä vahvistaa ministerineuvoston neuvotteluasemaa Yhdysvaltoja vastaan ja takaa paremman tietosuojan EU:n kansalaisille.

K: Mitä tapahtuu EU:n sisäisille toimielinten välisille suhteille, mikäli parlamentti jättää sopimuksen hyväksymättä?

V: Tällöin ministerineuvosto ymmärtää, ettei se voi neuvotella uusia sopimuksia, myöskään pitkäaikaisia, kunnioittamatta parlamentin viisi kuukautta sitten asettamia selviä kriteerejä. Lisäksi ministerineuvosto ja komissio varmistavat, että parlamentille tiedotetaan kansainvälisistä neuvotteluista jatkossa välittömästi ja täysimääräisesti. Tämän myötä EU:n toimielinten välisissä suhteissa noudatetaan jatkossa Euroopan unionin toiminnasta tehtyä sopimusta, mikä lisää EU:n kansanvaltaisuutta.