Hovioikeuden tuomio rahankeräysjutussa

Alla on tarkastamaton kopio Helsingin hovioikeuden 10.12.2008 antamasta ratkaisusta Effin rahankeräysjutussa. Hovioikeus siis vahvisti käräjäoikeuden vapauttavan tuomion, jossa kaikki Effiä vastaan nostetut syytteet todettiin aiheettomiksi.

Syyttäjä ei pyytänyt korkeimmalta oikeudelta valituslupaa määräaikaan 9.2.2009 mennessä, joten hovioikeuden tuomio ja siten myös aikaisempi käräjäoikeuden tuomio ovat lainvoimaisia ja lopullisia.

Viimevuotinen käräjäoikeuden tuomio ja syyttäjän valitus hovioikeudelle ovat liitteenä myös Tapani Tarvaisen blogiartikkelissa 5.3.2007. Virpi Kauko kommentoi hovioikeuden tuomiota Effin blogissa 12.12.2008 kirjoituksessaan "Oikeus voitti taas" ja samana päivänä Effi julkaisi asiasta myös tiedotteen.

Valtio velvoitettiin maksamaan vastaajille oikeudenkäyntikulukorvauksia 13.110,65 euroa käräjäoikeudesta ja 4.148,00 euroa hovioikeudesta. Yhteensä oikeudenkäyntikulut ovat siis olleet 17.258,65 euroa (plus viivästyskorot), eli noin nelinkertainen summa syyttäjän valtiolle menetettäväksi vaatimaan 4.300 euron väitettyyn rahankeräystuottoon verrattuna(!). Voi vain arvata, kuinka paljon tämäkin juttu on tullut veronmaksajille maksamaan, kun mukaan vielä laskee poliisitutkinnasta ja oikeudenkäynneistä aiheutuneet kulut - puhumattakaan siitä, että vastaajat, poliisi, syyttäjä ja oikeuslaitos olisivat varmasti voineet käyttää tähän juttuun hukatut resurssit johonkin tärkeämpäänkin.

HELSINGIN HOVIOIKEUS

Tuomio Nro 3487

Antamispäivä 10.12.2008

Diaarinro R 07/898

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA
Helsingin käräjäoikeus 4/10 os. 31.1.2007 nro 1084 (liitteenä)

ASIA
Rahankeräysrikos

VALITTAJA
Virallinen syyttäjä, kihlakunnansyyttäjä Ritva Arni

VASTAPUOLET
A
B
C
Electronic Frontier Finland - EFFI ry

VALITUS

Syyttäjä on vaatinut, että A, B ja C tuomitaan käräjäoikeuden tuomiossa selostetun syytteen mukaisesti rangaistukseen rahankeräysrikoksesta, Electronic Frontier Finland - EFFI ry tuomitaan menettämään valtiolle rikoksen tuottamana hyötynä 4.300 euroa ja valtio vapautetaan velvollisuudesta korvata A:n, B:n, C:n ja Electronic Frontier Finland - EFFI ry:n oikeudenkäyntikulut tai että Electronic Frontier Finland - EFFI ry:lle tuomittua oikeudenkäyntikulujen korvausta ainakin alennetaan. Syyttäjä on lisäksi vaatinut, että asiassa toimitetaan pääkäsittely.

A, B ja C olivat Electronic Frontier Finland - EFFI ry:n hallituksen jäseninä ilman tarvittavaa rahankeräyslupaa toimeenpanneet rahankeräyksen, jossa Electronic Frontier Finland - EFFI ry oli vetoamalla yleisöön kerännyt yhdistykselle rahaa. Yhdistys oli kaikille avoimilla internetsivuillaan ilmoittanut, että yhdistys voi sääntöjensä mukaan ottaa vastaan lahjoituksia toimintansa tukemiseen, kertonut samassa yhteydessä tilinumeronsa ja antanut ohjeet siitä, miten lahjoitusten antaminen tapahtuu. Yhdistykselle ei ollut lahjoitettu varoja spontaanisti eikä lahjoittajien omasta aloitteesta.

Electronic Frontier Finland - EFFI ry:lle oli tuomittu oikeudenkäyntikuluina enemmän kuin kohtuulliset kustannukset, koska kuluista 2.000 euroa oli kanavoitunut yhdistykselle sen asiamiehen lahjoituksena.

VASTAUKSET

A, B ja C ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että valitus hylätään ja valtio velvoitetaan korvaamaan heidän yhteiset oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 2.684 euroa korkoineen.

Electronic Frontier Finland - EFFI ry ei ollut vedonnut yleisöön rahankeräyslain (590/1980) 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Yleisöön vetoamisen tuli olla aktiivista toimintaa eikä yhdistyksen internetsivuston alasivulla ollut teksti, jossa kerrotaan, että yhdistys voi sääntöjensä mukaan ottaa vastaan lahjoituksia, ollut tällaista yleisöön vetoamista. Lahjoittamisesta kiinnostuneiden oli tullut aktiivisesti hakeutua yhdistyksen sivustolle ja siellä erikseen asianomaisille sivuille. Internetsivuilla ei ollut vaikutusta yhdistyksen saamiin lahjoituksiin. Suurin osa lahjoituksista oli tullut yhdistyksen jäseniltä jäsen- ja liittymismaksujen yhteydessä sekä muilta yhdistyksen toiminnassa aktiivisesti mukana olleilta henkilöiltä.

Lahjoitusten tekeminen ei ollut ollut vastikkeetonta. Yhdistyksen internetsivuilta oli ollut saatavissa muun muassa internetin käyttämiseen, roskapostiin ja tekijänoikeuteen internetissä liittyviä alan asiantuntijoiden laatimia laajoja tietopaketteja, joiden perusteella lahjoistusten antajat olivat saaneet vastikkeen antamalleen lahjoitukselle.

A, B ja C eivät olleet toimeenpanneet rahankeräyslain (590/1980) 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla rahankeräystä. Yhdistyksen hallituksessa ei ollut heidän tai kenenkään muunkaan toimesta tehty päätöstä kyseessä olevien internetsivujen perustamisesta eivätkä A, B, ja C olleet osallistuneet internetsivujen perustamista koskeviin toimiin

A, B ja C olivat joka tapauksessa voineet silloisten säännösten ja noudatetun käytännön perusteella olettaa, ettei internetsivuilla oleva ilmoitus edellytä rahankeräyslain 1 §:n mukaista rahankeräyslupaa eikä heillä ollut syytä mieltää tekoaan lainvastaiseksi. Rahankeräysrikosta koskevien säännösten sanamuoto oli epäselvä ja vaikeaselkoinen. A:lla, B:llä ja C:llä ei ollut ollut mahdollisuutta saada selville mahdollisen rahankeräysluvan tarvetta ja sitä, milloin oli kysymys rahankeräyslain 1 §:ssä tarkoitetusta yleisöön vetoamisesta. Rahankeräyslakia oli tulkittu siten, että internetsivuilla olevaa passiivista ilmoitusta ei voitu pitää rahankeräyksen toimeenpanemisena. Sisäasiainministeriö tai muut viranomaiset eivät olleet valvonnassaan puuttuneet voimassa olleeseen laintulkintaan.

Electronic Frontier Finland - EFFI ry on vaatinut, että valitus hylätään ja valtio velvoitetaan korvaamaan yhtiölle hovioikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Electronic Frontier Finland - EFFI ry on vastauksena perusteina viitannut käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin menettämisseuraamuksen kiistämisperusteisiin. Yhtiölle tuomittujen oikeudenkäyntikulujen osalta avustajan palkkio oli kohtuullinen eikä syyttäjä ollut kiistänyt palkkion määrää käräjäoikeudessa. Valtion maksamiin palkkoihin tai palkkioihin ei sisältynyt ehtoja niiden käytöstä.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Asiassa on kysymys siitä, onko Electronic Frontier Finland - EFFI ry:n internetsivuillaan julkaisema teksti, jossa ilmoitetaan, että yhdistys voi sääntöjensä mukaan ottaa vastaan lahjoituksia toimintansa tukemiseen ja annetaan ohjeet lahjoituksen antamista varten sekä tilinumero ja osoite, johon maksut voi suorittaa rahankeräyslain (31.7.1980/590) 1§:n 1 momentissa ja 2 §:sä (681/1983) tarkoitettua luvanvaraista rahankeräystä. Asiassa on riidatonta, että A, B ja C ovat olleet rikoksen väitettynä tekoaikana Electronic Frontier Finland - EFFI ry:n hallituksen jäseniä ja että yhdistys on julkaissut edellä mainitun tekstin internetsivuillaan. Edelleen on riidatonta, että yhdistys on saanut lahjoituksina yhteensä 4.300 euroa. Kysymys on siten ainoastaan kirjallisten todisteiden perusteella tehtävistä johtopäätöksistä ja asian oikeudellisesta arvioinnista. Hovioikeus katsoo, että pääkäsittelyn toimittaminen on oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentin 6 kohdan nojalla selvästi tarpeetonta. Tämän vuoksi hovioikeus hylkää pyynnön pääkäsittelyn toimittamisesta.

Pääasiaratkaisu

Rahankeräyslain (31.7.19080/590) 1 §:n 1 momentin (681/1983) mukaan rahankeräyskellä tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa. Vastikkeena ei pidetä merkkiä, tarraa tai muuta keräyksen tai sen toimeenpanijan tunnusta, jolla on vähäinen taloudellinen arvo taikka jonka arvo suhteessa lahjoitukseen on alhainen. Saman lain 2 §:n 1 momentin (681/1983) mukaan rahankeräys saadaan toimeenpanna varojen hankkimiseksi sosiaalista, sivistyksellistä tai aatteellista tarkoitusta taikka yleistä kansalaistoimintaa varten ja sen 3 §:n (681/1983) mukaan rahankeräyksen toimeenpanemiseen on saatava rahankeräyslupa. Rahankeräyslupaa ei tarvita yleisen kokouksen järjestäjän kokoukseen osallistuvien keskuudessa suorittamaan keräykseen. Rahankeräyslupaa ei myöskään tarvita yksityisen henkilön merkkipäivään tai naapuriapuun liittyvään rahankeräykseen.

Asiassa on kysymys siitä, onko sen, että yhdistys voi sääntöjensä mukaan ottaa lahjoituksia vastaan sekä tilinumeron ja osoitteen, johon maksut voi suorittaa, ilmoittaminen yhdistyksen internetsivuilla rangaistavaa rahankeräysrikoksena. Hallituksen esityksissä HE 27/1980 vp ja HE 3/1980 vp ei ole otettu kantaa siihen, mitä yleisöön vetoamisella tässä yhteydessä tarkoitetaan. Hallituksen esityksen (HE 27/1980 vp s. 1) mukaan rahankeräystä on pidettävä muun muassa yleisen kansalaistoiminnan merkittävänä ja yleisesti hyväksyttävänä varainhankintakeinona. Toiminnan luotettavuuden turvaamiseksi rahankeräys on kuitenkin pääsääntöisesti sallittava vain viranomaisen luvalla. Hovioikeus toteaa, että intressi, jota rahankeräyksen säätämisellä luvanvaraiseksi ja luvattoman rahankeräyksen kriminalisoinnilla on tarkoitus suojata, on rahankeräysten toimeenpanemiseen liittyvien yhteiskunnallisten riskien lisäksi ollut turvata yleisön luottamus siihen, että sen rahankeräykseen antamat varat ohjautuvat oikeaan käyttötarkoitukseen. Sisäasiainministeriön asettaman rahankeräystyöryhmän loppuraportissa 31.5.2001 todetaan, että tuolloin voimassa olleesta rahankeräyslaista ei selkeästi ilmene, milloin kysymys on yleisöön vetoamisesta ja että tulkintaongelmien poistamiseksi laissa tulisi nykyistä selkeämmin määritellä, millaiseen toimintaan säädöksiä sovelletaan ja mikä toiminta jää lain soveltamisen ulkopuolelle. Heinäkuun 1 päivänä 2006 voimaan tulleen rahankeräyslain (255/2006) säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 102/2005 vp) perustelujen mukaan ehdotetussa laissa määriteltäisiinkin, mitä yleisöön vetoamisella tarkoitetaan. Sitä koskeva määritelmä on otettu lain 4 §:n 3 kohtaan, jonka mukaan yleisöön vetoamisella tarkoitetaan suullisesti, kirjallisesti tai muulla tavoin ilmaistua pyyntöä tai kehotusta antaa rahaa keräykseen.

A:n, B:n ja C:n syyksi väitettyjen rikosten tekoaikana on ollut oikeudellisesti epäselvää, mitä yleisöön vetoamisella on rahankeräyslain (31.7.1980/590) 1 §:n 1 momentissa (681/1983) tarkoitettu eikä heidän syytteessä kuvattua menettelyään ole ainakaan tuossa vaiheessa säädetty selvästi rangaistavaksi. Rikoslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin ilmaiseman laillisuusperiaatteen mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Näin ollen rangaistussäännösten sanamuotoa on epäselvissä tapauksissa tulkittava suppeasti ja syytetyn eduksi.

Electronic Frontier Finland - EFFI ry:n oikeudenkäyntikulujen korvauksen osalta hovioikeus on tutkinut käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden. Aihetta käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen muuttamiseksi tältäkään osin ei ole.

Näillä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla hovioikeus katsoo, ettei aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen ole.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Suomen valtio velvoitetaan suorittamaan A:lle, B:lle ja C:lle yhteiseksi korvaukseksi vastauskuluista 2.684 euroa, joille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

Valtio velvoitetaan suorittamaan Electronic Frontier Finland - EFFI ry:lle korvaukseksi vastauskuluista kohtuulliseksi harkitut 1.500 euroa, joille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

MUUTOKSENHAKU

Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 09.02.2009.

Helsingin hovioikeuden puolesta:

Asian ovat ratkaisseet:
hovioikeudenneuvos Hellevi Niemelä
hovioikeudenneuvos Ulla Rantanen
määräaikainen hovioikeudenneuvos Eero Nikkarinen

Ratkaisu on yksimielinen.